Vuosi elämää livahti käsistä kuin saharan hiekka, ja käteen siitä ei jäänyt rakkausrintamalta oikeastaan kuin muutama yhden käden sormilla laskettava hyvä muisto ja rutkasti opetuksia siitä miten EI tule toimia. Ja muistutus taas kerran siitä että ensivaikutelmaan ja intuitioon pitäisi aina luottaa.
Ihmisen mieli kun nyt vaan sattuu olemaan niin viisas, että jostain kumman syystä se vain aistii asioita joita ei voi selittää järjellä.
Rakkaus tosiaan antoi odottaa itseään, eikä löytänyt luokseni viime vuonna. Kovin lähellä se käväisi, mutta mitään sen suurempaa siitä ei sitten kuitenkaan saatu aikaiseksi vaikka ihan tosissaan sitä yritin kaikkeni antaa, toisille se ei vain riitä.
Vuosi 2014 alkoi ja oli aika päättää minne suuntaan otan seuraavan askeleen ja niinhän siinä sitten kävi että alku keväästä vajaan vuoden kestänyt "romanssi", "suhde", "säätö", "juttu"...
kutsukoot jokainen sitä miksi tahtoo saapui pääteasemalle ja oli aika tallailla taas omia polkujaan.
Hetken olin jo sitä mieltä, että minut on vaan yksinkertaisesti luotu elämään loppuelämäni yksin,
kunnes eräänä kauniina kesäpäivänä 2014 se sitten tapahtui..... BUM!!! rakkautta ensisilmäyksellä. Tai tarkemmin ottaen ensi viestillä. (Missä, miten???? Tästä kerron lisää myöhemmin. Sen verran voin kertoa että rakkauden löysin puhelimeen ladattavan "etsi kumppani" sovelluksen kautta, jonka latasin puoli leikillään uimarannalla maatessani puhelimeen, koska ystävä sitä minulle ehdotti....) Päivääkään en ole tuota katunut!!!
Nyt elän elämäni parasta aikaa, ja lainatakseni Finlanders yhtyeen Oikeesti biisin sanoja:
"Joka päivä kaiken aikaa mietin onko tämä totta ollenkaan että kanssas tätä taikaa rakkauden me koetaan että kantaa oikeasti tämä tunne aina päivään huomiseen ja taas hetken ihanasti
tunnen sydämeni lentoon lähteneen".
