Lueskelin monia kirjoituksia siitä, että eikö yksinhuoltajaisä kelpaa enää kelekkään? Hölmöjen puhetta, sanon minä.
Mikäs sen parempaa esimerkiksi minun tilanteessani elävälle yh äidille olisi, kuin löytää ihana mies jolla itselläkin olisi jo lapsia.
Kuten jo taisin aikaisemmin jossain sanoa, minun lapsilukuni on täysi. Joten suhde lapsettomaan mieheen saattaisi jossain kohtaa kariutua kumppanin lapsitoiveisiin. Mies jolla siis olisi jo lapsia, ymmärtäisi huomattavasti paremmin millaisessa tilanteessa itse elän. Myöskään tällaisessa suhteessa ei tarvitsisi potea huonoa omaatuntoa siitä ettei itse enää aio lasten tekoon ryhtyä, niin mukavaa puuhaa kuin se onkin ;)
Viikonloput ovat yh isien "metsästykseen" otollista aikaa. Itse huomaan usein jääväni seuraamaan sitä, miten isät toimivat lastensa kanssa. Samalla mielikuvitus alkaa laukata ja koitan analysoida että millainen kumppani hän mahdollisesti saattaisi olla?
Yleisesti ottaen muutenkin olen sekä työssäni että vapaa-ajalla huomannut että asioista on helpompi puhua toiselle ihmiselle joka elää tai on elänyt samankaltaisessa tilanteessa kuin itse elää. Yh isästä saattaisi siis saada hyvän keskustelukumppanin.
Hyviä paikkoja tavata näitä ihanuuksia ovat:
Ravintolat (yleensä pikaruokalat). Menkääpä huviksenne McDonald's:iin lauantaina iltapäivällä, ja katselkaa ympärillenne. Siellähän niitä vilisee. Siinä samalla kun lapset leikkivät ja itse istuu pöydässään yksin pupertamassa hampurilaista on helppoa aloittaa keskustelu viereisessä pöydässä istuvan isän kanssa vaikka lasten iästä.
Toisena hyvänä paikkana olen havainnut kaikki lasten suosimat toimintakeskukset. Leikkipaikat ja uimahallit ovat esimerkiksi aivan loistavia paikkoja. Uimahallissa esimerkiksi pääsee jo "pintaa syvemmälle" heti ensi tapaamisella. Jos ymmärrätte mitä tarkoitan :)
Terveyskeskusten odotustilat, kauppakeskukset, uimarannat, huoltoasemat, elokuvateatterit.... heitähän on jokapuolella.
Nyt ei siis muuta kun uimahallin kautta elokuviin......
Eliittikumppanin sivuilta nousi yhdeksi tärkeäksi aiheeksi kysymys, voiko kaukosuhde toimia?
Mitä asioita pitäisi ottaa huomioon suhteessa jos yhteistä aikaa on vain rajoitetusti? Miten hoitaa ja ylläpitää suhdetta jos välissä on valtameri ja tuhansia kilometrejä?
Henkilökohtaisesti monen vuoden kaukosuhteessa eläneenä, minulla on siis jonkinlainen käsitys asiasta ja näin ollen uskallan ilmaista oman kantani asiaan melko jyrkästi. EI VOI TOIMIA PIDEMMÄN PÄÄLLE!
Nyt siis puhun siitä että rakkauden kohde asuu toisessa maassa, tuhansien kilometrien päässä ja yhteen maahan yhdessä asettuminen ei ole vaihtoehtojen listalla alaikäisten lasten, uran tai kulttuurierojen vuoksi.
Kuten sanotaan rakkaus on sokea, pitää tämä väite täydellisesti paikkansa. Kun oikein rakastaa, aivot ilmeisesti lakkaavat toimimasta jollain tasolla ja sitä seuraa vaan sydämensä ääntä. Mikään este ei tunnu mahdottomalta ja lause jonakin päivänä, venyy viikoiksi, kuukausiksi ja vuosiksi ennen kuin ehtii edes huomata.
Plussat kaukosuhteessa antaisin ehdottomasti sille että koska yhteistä aikaa oli vain rajoitetusti, olivat ne hetket aina täydellisiä. Riitoja ei ollut ja toisen vierellä vietettyä aikaa osasi arvostaa aivan eri tavalla. Toki aina yhdessä ollessa oli läsnä edessä oleva eron hetki johon ei koskaan tottunut. Joka ikinen kerta se riipaisi aivan yhtä lujaa, ja lamaannutti täysin päiväkausiksi.
Kuinka moni "normaalissa" parisuhteessa vuosia elänyt, voi puhtaalla omallatunnolla sanoa että omasta kumppanistaan erossa olo olisi joka kerta raastavaa? Itse myös avioliiton ja "normaalin" parisuhteen kokeneena tiedän, että jossain vaiheessa sitä alkaa pitämään kumppaniaan itsestäänselvyytenä ja välillä jopa salaa toivoo tämän lähtevän johonkin, jotta saisi hetken olla itsekseen. Tällaista tunnetta kaukosuhteessa tuskin koskaan tulisi. Asioilla on siis aina kaksi puolta.
Nykyaikana yhteydenpito kaukosuhteissa on tosiaan helpottunut, ELÄKÖÖN INTERNET!
Videopuhelut muodostuivat päivittäisiksi rutiineiksi joilla pidimme yhteyttä, joskus jopa tuntikausia.
Toki myös puhelin, tekstiviestit, kirjeet, kortit, yllätyslahjat ja kukkalähetykset olivat tapa kommunikoida ja välittää päivittäisiä ajatuksiaan toiselle. Hankalimpia hetkiä olivat ehkä ne, jos toinen sairasti eikä voinut olla lähellä pitämässä huolta hänestä tai päinvastoin jos itse oli sairaana eikä saanut tärkeää ihmistä lähelleen. Muistan jopa kerran sairaalassa ollessani hiippailleeni yöllä salaa puhelin kourassa nurkan taakse soittamaan puhelun, vaikka minua oli ehdottomasti kielletty lähtemästä liikkeelle. Voi sitä saarnan määrää, jonka sain yöhoitajalta kun jäin kiinni...tässä sen siis näkee, kun tunteet astuvat peliin on järki jäässä.
Niiden vuosien aikana lentokentät tulivat tutuiksi meille molemmille, ja osasin ulkoa useamman lentoyhtiön aikataulut. Meistä kehittyi siis nopeita ja taitavia matkustajia. Kentällä oltiin vain hetki ennen koneen nousua, passi ja hammasharja takataskussa. Ruumaan ei koskaan laitettu laukkuja koska toisessa päässä ulos pääsi nopeasti. Aikaa ei siis hukattu minuttiakaan. Hulluimpana päähänpistona jäi ehkä mieleen kerran treffit lentokentällä... kyllä!! Lomaa ei töistä saanut mutta pakko oli nähdä. Treffasimme siis helsinki-vantaalla muutaman tunnin kunnes oli paluulennon aika. Kaikkea sitä ihminen tekeekin....
Vuosien saatossa mieleen pilkahti ajatus että onko tässä mitään järkeä jos yhteisestä tulevaisuudesta ei ole varmuutta? Tuhlaammeko vain kallista aikaamme vai pitäisikö vielä jaksaa odottaa hetki? Sen enempää yksityiskohtia ruotimatta päädyimme siis lopulta siihen, että oli aika päättää ollako vai eikö olla?
Ja niinhän siinä sitten kävi että tiet erkanivat. Liekö nämä kokemukset olla syy siihen, että menetin uskoni rakkauteen pitkiksi ajoiksi.
Niin ihania kuin ne vuodet olivatkin. Kokemusta rikkaampana ja siitä kovan hinnan maksaneena totean siis että kaukosuhteet ovat ehkä kuitenkin liian hankalia ja monimutkaisia pidemmän päälle.
Henkilökohtaisesti en samaan leikkiin enää ryhtyisi.
Joskin rehellisesti sanoen, toisinaan herkkinä hetkinä mietin. Missä olisin nyt, jos olisin jaksanut vielä hetken odottaa? Olisiko unelma yhteisestä kodista auringon alla ja liudasta pikku prinsessoja ja prinssejä toteutunut? Vai itkisinkö edelleen itseni iltaisin yksin uneen? Sitä emme koskaan saa tietää.
Toisaalta mietityttää myös ajatus siitä, millaista elämäni olisi, jos emme olisi koskaan kohdanneet?
Kaikesta huolimatta, edelleen lämmöllä noita vuosia muistaen, olen jatkanut elämääni ja löytänyt uskoni siihen että jossain odottaa se Mr. right. Pitää vain löytää hänet....
ANTAKAA MIELIPITEENNE SIVUN LAIDASSA OLEVAAN KYSYMYKSEEN VOIKO KAUKOSUHDE TOIMIA?
Eliittikumppanin sivustoille oli siis jostain kumman syystä tulvahtanut 3 päivän aikana liki 80 viestiä. Ei yhtään hullumpi saldo keski-iän kriisissä vellovalle hölmöläiselle.
Osa viesteistä oli vastaa 5 kysymykseen tyylisiä. Sivustoilla voi siis valita lukuisista kysymyksistä 5 tärkeintä ja lähettää ne kiinnostuksen kohteelle. Valmiita vastaus vaihtoehtoja oli 4 ja lisäksi yksi omavalintainen vastaus.
Vastailin muutaman miesehdokkaan kysymyksiin ja lähetin heille "hymyn" kiitokseksi vaivan näöstään. Kun olin vastannut kysymyksiin ja lähettänyt vastaukset niiden lähettäjälle, olikin minun vuoroni lähettää kysymyksiä. Minä valitsin seuraavat kysymykset:
Mitä haluat ehdottomasti tehdä suraavan 10 vuoden aikana?
Kun herätyskelloni soi....
Mitkä asiat naurattavat sinua eniten?
Matkustat kesällä välimerelle, mitä otat ehdottomasti mukaan?
Herrasmies on....
Näin jälkikäteen ajateltuna, mitä ihmettä minä oikein mahdoin ajatella noita kysymyksiä valitessa? Pystynkö muka noiden kysymysten perusteella valitsemaan ne ihmiset jotka mahdollisesti kiehtoisivat minua jollain tapaa? No, toisaalta jos aamulla herätyskellon soidessa mies jatkaa uniaan tarkoittaa se ehkä sitä että mies on työtön, mikä sekään ei välttämättä ole ylittämätön este mutta toivoisin kuitenkin että miehellä olisi edes jokin työ. Ja jos taas seuraavan 10 vuoden aikana mies haluaa lapsia on minun valitettavasti karsittava nämäkin pois koska minä olen jo lapseni tehnyt. Ehkä näissä kysymyksissä siis oli tosiaan jokin idea. Tiedä häntä, mutta nyt jään innolla odottamaan vastauksia.
Suuret plussat saivat 4 hurmaavaa herrasmiestä, jotka kukin lähettivät juuri sopivasti huumorilla höystetyt ja silti järkevää asiaa täynnä olevat viestit. Kahdella heistä oli ennestään lapsia, mikä sekin on mielestäni plussaa. Toinen näistä lapsettomista kirjeen kirjoittajista oli kyllä ihanan romanttinen kirjeen perusteella, mutta parisuhteiden kruunaamattomana pessimistinä oletin heti että ne sanat olivat jostain lainattuja....
No joka tapauksessa avoimin mielin ja innolla jään tosiaan odottamaan mitä tuleman pitää.
Koska minulla ei siis sitä elämäni miestä vielä ole, on tämä poikaystävätyyny loistava korvike kun tarvitsee kainaloa johon käpertyä romanttista leffaa katsomaan. Tämän ihanuuden hankin mulletoi.com verkkokaupasta jokin aikaa sitten. Päivääkään en ole ostostani katunut! Myös lapset ja perheemme koira käpertyvät usein tämän "varasylin" lämpöön. On muuten ihan loistava tyyny myös silloin jos selkää särkee. Siihen kun asettelee itsensä kunnon kylkiasentoon, tukee tyynyn takaosa ihanasti selkää.
No mutta tyynystä eteenpäin...
Illan leffaksi romantiikan nälkään valitsin jo moneen kertaan katsotun
THE NOTEBOOK -Rakkauden sivut-
Elokuva on vuonna 2004 ilmestynyt draamaelokuva joka pohjautuu Nicholas Sparksin samannimiseen romaaniin. Pääosissa esiintyvät Ryan Gosling (Noah) ja Rachel McAdams (Allison).
Kuten dvd:n kannessakin sanotaan "paras rakkaustarina vuosiin" pitää tämä 100% paikkansa.
Ihana tarina rakkaudesta, joka kestää läpi elämän vastoinkäymisistä huolimatta.
Huomenna kerron muuten eliittikumppani projekstista lisää....
ELIITTIKUMPPANI tuo Suomen markkinoille uuden seuranhakupalvelun sinkuille, jotka etsivät pitkäaikaista parisuhdetta. Tieteelliseen persoonallisuustestiin perustuen ELIITTIKUMPPANI antaa jäsenilleen kumppaniehdotuksia, joiden kanssa heidän on todennäköistä luoda pitkäaikainen, vakaa ja onnellinen parisuhde. Laadukas palvelu pitää sisällään yksitellen tarkastetut profiilit, laajan neuvonta-osion kumppaninhakuun liittyen sekä korkeatasoisen asiakaspalvelun. http://www.eliittikumppani.fi/lehdisto/lehdistoetiedotteet/eliittikumppani-suomeen
Pitkän harkinnan jälkeen päädyin siis tähän. Säälittävää tai ei, päätin väsätä profiilin kyseisille sivuille. Profiilin luonti oli melko helppoa mutta aikaa vievää. Sivuille ei itse asiassa tarvinnut itse kirjoittaa mitään "mainos puhetta" vaan käytännössä vastailtiin vaan kysymyksiin eri elämän osa-alueilta (tyyliin, rasti ruutuun oletko vai etkö vai jotain siltä väliltä). Kysymyksiä oli muuten ihan älyttömän paljon, ja usko oli loppua jossain vaiheessa. Mahtoiko se kone noilla lukemattomilla kysymyksillään mitata myös ehdokkaiden pinnan kestävyyttä? No joka tapauksessa lopuksi kone väläytti eteeni vastauksieni perusteella laaditun persoonallisuusprofiilin. Aikaa tähän puuhaan kului noin tunti ja rahaa paloi 39,90€ (tällä rahalla sai kuukauden palvelut). Pieni hinta siitä jos löytäisi elämänsä rakkauden. Eikö? Jäin vaan miettimään että miksi sivustoilla kaupiteltiin alennuksella vuoden sopimusta? Roikkuvatko jotkut ihmiset vuoden näillä sivustoilla? Eikö se ala jo olemaan epätoivoa?
No, pitääkö tämä koneen laatima persoonallisuusprofiili paikkansa vai ei, sitä on itse huono mennä arvioimaan. Ensimmäisen päivän saldo oli joka tapauksessa huikeat 38 viestiä!!! JIPII :)
Nyt siis vaan lueskelemaan millaisia prinssejä eliittikumppanit minulle tarjoaa....
KÄYKÄÄ VASTAAMASSA KYSELYIHIN TUOSSA SIVUN OIKEASSA LAIDASSA, ETTÄ TIEDÄN ETSIÄ RAKKAUTTA OIKEASTA PAIKASTA JA SAAN KÄSITYKSEN SIITÄ MINKÄ IKÄINEN ON KESKI-IKÄINEN :)
Voiko netistä oikeasti löytää jonkun "normaalin ihmisen" elämäänsä? No, ihan lähipiirissä on muutama esimerkki siitä että kyllä voi. Deitti sivustoja on niin monia, mistä siis tietää minne sitä uskaltaisi laittaa ilmoituksen? Onko se ylipäätään turvallista?
No ajatellaan että se olisi turvallista ja ei niin kovin säälittävää... Siis miten luoda mielenkiintoinen ja oikealla tavalla huomiota herättävä deitti profiili? Sellainen joka sulkee pois kaikenmaailman hörhöt ja sen yhden asian perässä juoksevat hyypiöt? Näihin asioihin on netti pullollaan ohjeita joten ei kun lukemaan ja profiilia väsäämään. Säälittävää tai ei kaikki keinot ovat sallittuja tässä iässä jos ei halua mädäntyä yksinään....
Aamu alkoi sillä kun mun kullan-murut herättivät minut laululla ja kakulla. Ihana fiilis. Olen siis tehnyt elämässäni ainakin kaksi asiaa oikein <3
Aamukahvini jälkeen lueskelin puhelimeen tulleita onnittelu viestejä joiden joukkoon kuului myös ystävän ihastuttava "paljon onnea" laulu viesti (taisi olla jossakin juhlimassa äänestä päätellen) :) ja tottakai sosiaalisen median (fb) onnitteluita. Mulla siis on ystäviä.
Eihän tämä elämä ja vanheneminen niin kamalaa olekkaan...
