Mä tykkään susta niin että halkeen

 

 

Ja miten siinä sitten kävikään? Tarina jatkuu 7.10.2013.....

(Your Inner Sparkle kuvat fb)

Caribia

Tämän päivän vietimme altailla loikoillen ja auringosta nauttien....

Nyt meitä suomalaisia hemmotellaan toden teolla kuumalla auringolla. Itse lukeudun niihin kesäihmisiin, joten nämä kelit joita meille nyt on suotu, ovat aivan loistavat. Koto suomesta ei siis kannata nyt lähteä mihinkään aurinkoa ja lämpöä etsimään. Itse vietin lomapäiväni poikani sekä pikkusiskoni kanssa Sokos hotelli Caribian altailla, Turussa. Lapset telmivät altaassa ja minä lötköttelin altaan reunalla. 

Taidetaan ottaa huomenna uusiksi.....

Kesäloma on...

Mansikoita....

Aurinkoa....

Grillausta

Ulkona syömistä...

Yhdessä oloa....

....ja paljon muuta. Rankan alkuvuoden jälkeen on taas aika ladata akkuja ja nauttia elämästä. Enkä pistäisi yhtään pahitteeksi jos vaikka se Mr. right ilmestyisi myös elämään näin kesän kynnyksellä :)

Sitä ja muita seikkailuja siis odotellessa, toivotan ihanaa kesää kaikille. Nauttikaa auringosta ja toisistanne.

Lätkää ja lakattuja varpaankynsiä

Aivan ihana viikonloppu takana.
Aurinko on paistanut täydeltä taivaalta ja lämpöennätyksiä on tehty.
Varpaat on lakattu kesäkuntoon ja talvisaappaat on vaihdettu sandaaleihin.

Itse 100% kesäihmisenä elämä tuntuu taas hymyilevän oikein olantakaa.
Nyt on taas, pitkästä aikaa sellainen olo että voisi vaikka rakastua ;)

Tämän viikonlopun toivottavasti kruunaa Suomen "Jellonien" pronssi mitalli. Sitä sopii ainakin toivoa. Laitoinpa oikein tulosvetoakin
suomelle 2-1 ja 3-2.
On sitten jännempä katsoa peliä.

Nyt siis kaikki peukalot pystyyn ja kannustetaan yhdessä Leijonat MM pronssille.

Kahvia, kahvia, kahvia

 AAMUKAHVI!!!

Asia, jota ilman olisi vaikeaa herätä. Asia, joka saa päivän ja aivot käyntiin. Asia, jota ilman ainakin minun päiväni on täysin pilaalla.

Me suomalaisethan lukeudumme maailman kovimpiin kahvin juojiin, ja minä olen itse varmasti yksi suurista kahvin kuluttajista. Kahvi on yksinkertaisesti vaan niin hyvää.

Paula ihmemaassa....

Minulla oli ilo päästä tapaamaan Pauligin Paulaa joka tuli valistamaan meitä hyvän kahvin saloista. 

Enpä olisi koskaan uskonut että kahvinkeittokin voi olla niin tiedettä. 

Moniko teistä kaataa kahvinkeittimeen veden erillisellä kannulla? ( Siis ettei käytä keittimen omaa pannua veden mittaukseen). En minä ainakaan. Kahvipannusta irtoaa kuulemma rasvaa ja kaiken maailman sontaa, vaikka se olisi kuinka hyvin pesty. Ja tämä taas puolestaan palaessaan kiinni keittimen vastuksiin,

rikkoo / lyhentää kahvinkeittimen ikää. Asia siis selvä. Kaadetaan vesi keittimeen erillisellä kannulla.

Entä, moniko sekoittaa kahvin kun se on tippunut pannuun? Kahvi pitäisi aina sekoittaa ennen sen tarjoilua vaikka kahvinkeittimessä olisikin sekoitin itsessään, niin silti. Muuten ensimmäiset kupit saaneilla on laimeampaa kahvia kuin pohjalta kaadetut taas ovat vahvempaa. Oukki doukki... täst edes siis lusikka heilumaan vaan ja kahvia sekoittamaan.

Kuinka usein muuten pesette kahvinkeittimenne?  Minä en ainakaan ole pessyt omaa keitintäni ...... en kehtaa edes sanoa miten pitkään aikaan. Nyt täytyy siis alkaa kahvinkeittimen pesuun. Tosiaan keitin pitäisi kuulemma puhdistaa säännöllisesti jotta kalkkikertymät poistuisivat keittimen sisältä. Tähän tarkoitukseen on olemassa ihan omia aineitaankin mutta sooda toimii myös ihan hyvin.

3 ruokalusikallista soodaa sekoitettuna litraan vettä. Tämä "taikaliemi" irroittaa hyvin myös kahvipannuihin jääneet tummat rannut.

Eli nyt siis keittimen pesu, kaada vesi keittimeen erillisellä kannulla ja kahvin valmistuttua sekoita kahvi ennen tarjoilua... Hmmmm.... millä nämä nyt muistaisi? 

No toki minun oli testattava onko näistä opeista mitään hyötyä. 

Luonteeltani kun olen hieman (en usko ennen kuin kokeilen) tyyppiä. 

Ensin keitin siis kahvit ihan vanhaan totuttuun tapaan puhdistamattomalla (ilmeisesti melko kalkkeutuneella keittimellä). Tulos: ihan hyvää.. tätähän minä päivittäin juon kahvia.

Sitten liotin pannut ja härpäkkeet sooda vesi liuoksessa ja puhdistin keittimen sitä varten olevilla puhdistuslitkuilla ohjeiden mukaan. Kaasin veden keittimeen erillisellä kannulla (toki nythän itse keittimenkin pannu hohti kuin uusi joten olisi kelvannut varmaan tähän myös). Kun kahvi oli valmista sekoitin kahvin ja kaasin kuppiin. SIIS WHAT???? Ette usko mikä muutos. 

Ihan hävettää ajatella millaista kahvia olen vierailleni jo vuosia tarjonnut, sen sijaan että olisin voinut tarjota jotain tällaista. Kahvi oli ensinnäkin huomattavasti kuumempaa.. liekkö keittimeni ollut jo niin kalkin peitossa ettei edes enää lämmennyt kunnolla, maku oli tosiaan aivan erilaista, johtuiko sitten sekoittamisesta tai ei  mutta hyvää se oli. Isolla H. kirjaimella.

Nyt loppuivat pahan kahvin keittelyt tässä majassa. Tervetuloa siis hyvälle kahville.

Aamukahviksi kokeilin Early birds kahvia  Wi-hii!! 

Minun kahvien top 3

1. Paulig Mundo

2. Paulig Brazil

3. Paulig Angry Birds

Lisää mielenkiintoista infoa kahvista Pauligin sivuilta. Uutena asiana minulle ainakin tuli ns. makuparit. Tarkoittaa siis sitä mitkä ruoat/leivonnaiset sopivat yhteen minkäkin kahvin kanssa. Tämähän on kuin viinien maistelua konsanaan. Mutta nyt kevään ja kesän ja rippi-, ylioppilas ym muiden juhlien alla voisi yllättää vieraat valitsemalla tarjottaviin täydellisesti sopivaa kahvia.

Eipä tässä muuta, kuin herkullisia kahvihetkiä vaan kaikille!

http://www.paulig.fi/fi/tuotteet

Wappu ja vapaapäivä

Iloista ja rauhallista vappua!

Meidän vappu sujui melko rauhallisesti. Käväistiin vapputorilla jossa nautimme kevään/kesän ensimmäiset herneenpalot.

Ihana kesäfiilis valtasi mielen, kun aurinko porotti täydeltä taivaalta ja iloiset ihmiset pörräsivät ympärillä kirjavat ilmapallot ja vappuvermeet yllään. Torilla hetken käveltyämme suunnattiin kohti elokuvateatteria jossa kävimme katsomassa Croodit. Oli kyllä aika hauska leffa, pakko myöntää.

Kiva vapaapäivä lasten kanssa. Tästä on taas hyvä jatkaa.....

Vappu yllätyksiä

Tänään ruokatunnilla päätin ilahduttaa lapsia ja kipaisin Tiimariin ostamaan heille pikku vappu yllärit. 

Ostin molemmille lahjakassit, minne sulloin jos jonkinmoista vappuvermettä ja tietenkin karkkia. 

Lapset pitävät yllätyksistä siinä missä aikuisetkin. 

Minusta on ihanaa yllättää ja saada toiset ihmiset hymyilemään.

Hyvä tuuli pullistaa purjeet ja niin seilaamme harmaiden päivien yli......

Justin Bieber konsertti 26.4.2013 Helsinki

Aikaa on vierähtänyt viikko jos toinenkin tässä koti asioita selvitellessä. Nyt kuitenkin asiat alkavat taas rullata ja olihan tänne pakko nyt laittaa pieni päivitys tästä teinien ihanasta Justinista jonka konserttiliput tuli nyt käytettyä monen kuukauden kirjahyllyssä säilömisen jälkeen.

Olihan se ihan hieno kokemus, vaikka itse en nyt niin kova Justin-fani olekkaan, mutta päivässä parasta oli ehdottomasti nähdä oman lapsen kasvoilla hymy, jonkalaista en oikeasti ole vielä menneiden 14 vuoden aikana hänen kasvoillaan kertaakaan nähnyt. Huikea kokemus siis sekä äidille että tyttärelle.

Muutama kuva saatiin räpsäsistyä... joskin huonolaatuisia koska tottakai kamerasta oli akku loppu 

(eipä sitten tarkastettu ennen lähtöä tuollaista hiukan olellista asiaa..). 

Onneksi puhelimissa on nykyään jonkinlaiset kamerat, että saatiin edes muutama kuva keikasta. 

Ja onneksi pienten sattumien kautta päästiin vielä ihan lavan viereen istumaan, joten minun aataminaikainen kännykän kamera pelasti illan.

Niin hyvinä kuin pahoinakin päivinä...

Kuten kuvasta näkyy, sivuilla ei juurikaan ole ollut toimintaa sitten virpomispäivän.
Elämällä kun tuppaa olla tapana heitellä tuota kuraa niskaan toisinaan oikein saavi tolkulla.
Toki olen myös viettänyt ansaittua lomaa, joka sekin omalta osaltaan, on saanut minut pysymään mahdollisimman kaukana tietokoneiden ääreltä.

Murheita meidän pikku perheessä on aiheuttanut teinin tempaukset, joista itse olen ollut sekä kauhuissani että äärettömän surullinen. Teinin kanssa eläminen tuntuu toisinaan siltä kuin kesken upean hetken joku tulee ja riuhtaisee maton pois jalkojen alta. Tunteet heittelevät aallonharjalta sinne syvimpään mutakuoppaan minne aurinko ei todellakaan paista.
Rakastavana äitinä, on sydäntä särkevää kuulla ne teinin piikittelevät sanat siitä miten huono äiti olen ja miten kurjaksi teinin elämän teen pelkällä olemassaolollani.
Mielestäni raskaustestien kyljessä olisi syytä olla vanhemman vala joka tulisi toistaa useampaan kertaa siinä vaiheessa kun testitikku näyttää plussaa.

" minä lupaan ja vannon kautta kiven ja kannon että rakastan ja kunnioitan tätä tulevaa rakkaudensiementä joka minulle on suotu niin hyvinä kuin pahoinakin päivinä. 
Jos sanani syön niin mörökölli minut vieköön".

Muistan joskus jonkun viisaan sanoneen että pitää olla tyytyväinen jos teini kiukun puuskassaan haukkuu ja halveksii vanhempaansa. Se kuulemma merkitsee vain sitä että lapsi luottaa vanhempaan, ja näin ollen ei pelkää hylätyksi tulemista.

No olkoonpa asia miten hyvänsä, niin kyllä ne sanat loukkaavat, vaikka kuinka koittaa asettua nuoren asemaan ja ymmärtää miten kurjaksi hänen elämänsä teen rajoilla joita hän ei tähän elämäntilanteeseen omasta mielestä enää tarvitse koska tietää kaikesta kaiken ja on jo omasta mielestään kyllin kypsä päättämään kaikista asioistaan itse.

Mutta kuten sanotaan kyllä äidin rakkaus on jotain niin voimakasta että on vaikeaa kuvitella tilannetta mikä sen tunteen murskaisi alleensa. Rakkaus ja huolenpito ei siis koskaan lopu vaikka nuoren sanat ja teot loukkaisivat kuinka.

Rakkautta ja rajoja

Kuten kaikki teinien vanhemmat hyvin tiedätte, elämä ei aina ole helppoa noiden hormoonien myllerryksessä olevien nuorten aikuisten, mutta silti vielä autuaan tietämättömien ja toisinaan äärettömän typeriä virheitä tekevien lasten kanssa.

Vanhempana sitä koittaa parhaansa mukaan saada nuo nuoret ihmisen taimet kasvamaan mahdollisimman kunnollisiksi kansalaisiksi joista ei olisi haittaa itselleen eikä muille kanssaeläjille. Vaikka miten yrittää ja yrittää, rakastaa ja yrittää taas ja rakastaa hiukan vielä lisää niin kaikesta huolimatta se ei aina vain tunnu riittävän. 

Mitä silloin pitäisi tehdä, kun huomaa että asiat menevät pahasti pieleen eikä itsellä rahkeet enää tunnu riittävän kapinoivaa nuorta vastaan?

Itse elän sikäli onnellisessa asemassa, että minulla on loistava tukiverkko ihmisiä ympärillä ja voin avoimesti puhua asioistani lähimmäisilleni, ilman että minun pitäisi pelätä heidän reaktioitaan tai sitä että he tuomitsevat minut tai perheeni jollain lailla. 

Entä ne yksinhuoltajat jotka ovat todella yksin? Ihan kauhulla ja suurella surkeudella ajattelen heitä. 

Miten ikinä he selviävät teinin pahasta murrosikä vaiheesta?

Nyt olisi ihana saada ihan käytännön esimerkkejä siitä miten toimia tilanteissa kun teini ryppyilee, mikään ei kiinnosta, typeryyksiä tehdään ja niistä ei osata olla oikeastaan edes pahoillaan.

Tällä hetkellä meillä eletään kotiaresti aikaa ilman tietokonetta ja puhelinta, mitkä luovat myös osaltaan lievästi sanottuna turhautumista ja lisää kiukun hetkiä. Joskin illat ovat olleet rauhallisia, nukkumaan meno sujunut huomattavasti paremin ja koulutehtävistä on suoriuduttu huomattavasti paremmin kuin aikaisemmin. Muutamaan otteeseen olen jopa saanut nähdä "teinin hymyn", mikä sekin tuntui kadonneen johonkin menneisyyteen.

Olisiko siis kuitenkin niin että tämä vaihe menee joskus ohi, ja elämä palautuu taas sellaiseksi kuin se oli? 

Toivossa on hyvä elää, sanoi lapamato... Sitä päivää siis odotellessa.

Miten saisin puettua sen sanoiksi ja teinille ymmärrettävään muotoon että hän on elämäni tärkein asia ja siksi välitän hänen tekemisistään niin paljon. 

Virvon varvon

Monellako kävi tänään pikku noitia ovella? 

Meillä on koko aamupäivän rampannut toinen toista ihanampia pääsiäisnoitia, pupuja ja muita söpöläisiä. 

Tänään oikeastaan heräsin vasta siihen todellisuuteen, että koska minun lapseni ovat jo omasta mielestään kasvaneet tuon ajan yli, en tule enää koskaan elämässäni kokemaan sitä ihanaa jännitystä/fiilistä kun aamulla laittaudutaan noidaksi ja harjoitellaan virvon varvon runoja.... Tippa siinä linssiin tuli, kun tätä mietin.

Toisaalta jos minusta joskus tulisi vaikka mummi.... ;) 

Sitä siis odotellessa.

Virvon varvon tuoreeks terveeks

tulevaks vuodeks.

Vitsa sulle 

palkka mulle.

Leppoisa lauantai

Viime viikko on ollut taas tapansa mukaan ihan järjettömän kiireinen. Aloitin kuntoilun...kuulostaapa hyvälle
(siis olen käynyt kuntosalilla kerran alku viikosta ja nyt vieläkin joka paikkaan sattuu)!!!
Ostin tosin myös kotiin käsipainot ja niillä olen jumppaillut päivittäin selän, niskan ja käsien lihaksia. Nämä ohjeet tulivat fysioterapeutilta jossa käyn nyt pari kertaa viikossa hoitamassa lihassairauttani, joka minulla todettiin n. vuosi sitten. Toivo ei ole kuulemma menetetty, kunhan jaksan vain pitää hyvää lihaskuntoa yllä... mikä tosin on minulle hiukan hankalaa, koska en ole oikein koskaan ollut niin urheilullinen ihminen.
Ja kuten kroppani minulle nytkin kertoo ei se voi olla kovin terveellistä, jos joka paikkaan koskee näin kovin.... ( Vitsi, vitsi. Kyllähän minä liikunnan terveysmerkitykset tiedän, kunhan vain olen niin pirun laiska, tai enhän minä ole laiska, keskitän vain energiani mieluummin muuhun tekemiseen).

Yhdestä asiasta olen erityisen innoissani tällä viikolla. Ostin nyt elämäni ensimmäisen uuden auton!!!
Olen niin innoissani ja onnellinen että repeän liitoksistani <3 En millään malttaisi enää odottaa...

Uuden kaunottaren (Musta Kia Rio) saan ensikuun loppu puolella, kun saavat auton tehtaalta Suomeen ja saavat asennettua joitain varusteita siihen.

Hyvästi se ikuinen pelko persiissä että autosta tippuu esim. pakoputki kesken kauppareissun...
(kyllä, näin on käynyt jo kahdesti). Ja entäs se kun Harkka-Yhtiöiden hinausautojen kuskit alkavat moikkailla liikenteessä... onkohan siis tullut hinautettua autoa jo ihan tarpeeksi monta kertaa???
Kaikella kunnioituksella minua monta vuotta kuljettaneelle "Pökötille", kuten lapset meidän autoa kutsuvat. Kiitos jännittävistä ja mielenkiintoisista kilometreistä... mutta nyt on aika vaihtaa nuorempaan.
Eikös ne keski-ikäiset miehetkin tee niin? Jos ymmärrätte mitä tarkoitan ;)

Eilen juhlistin siis itseni kanssa keskenään uutta autoani katsoen The Voice of Finlandia ja nautiskellen suklaata ja viiniä. Ei alkuunkaan hullumpi perjantai ilta :)

Kokkasin kyllä myös "juhla-aterian" muksuille ja itselleni, ennen kuin lähtivät isälleen viikonloppua viettämään.

Kevättä rinnoissa

Oletteko huomanneet miten ihanasti kevät aurinko alkaa porottaa päivisin taivaalta. 

Piti oikein aurinkolasitkin kaivaa taas esiin. Voi että minä rakastan kevättä ja kesää. 

Tuntuu ihan kuin jokainen solu sisällä heräisi uudelleen henkiin. Mieli on pirteä ja aamulla herätessä on ihan erilainen olo kun aurinko paistaa. Mikä on sen ihanampaa kuin kenkien alla kuiva asfaltti jossa sepeli vielä rahisee muistuttaen menneestä talvesta? 

Kuten minun poikani tokaisi yksi aamu kouluun mentäessä "Äiti, kohta alkaa kesä kun noi pienet kivet pyörii tossa maassa". 

Kyllä se vaan on kummasti mukavampaa ajella aamulla töihin auringon paistaessa, kuin kuukausi takaperin kun aurinko näyttäytyi vain hetken, ja senkin ajan oli itse työpaikalla sisätiloissa.

Just life....

Autoja, synttäreitä, tyttöjen ilta ja hierontaa...

Muutamaan päivään en olekaan ehtinyt kirjoitella mitään, ja nyt tuli jo oikeastaan vähän pakottava tarve avautua taas arjesta. Tässä muutamia juttuja viikon varrelta.

Autokauppoja

Autokauppoja on väännetty oikein urakalla, ja nyt näyttää siltä että ihan piakkoin olen onnellinen uuden auton omistaja. Ei se autokauppojen teko oikeastaan niin kovin vaikeaa ollutkaan, mitä aluksi luulin.
Hyvin onnistuin. Toki mukaan pyysin varmuuden vuoksi miehen, jolla on tietämystä hiukan enemmän näissä asioissa, kuin mitä itselläni. Ja tämä valinta osoittautio oikeaksi, koska olen 100% varma että myyjä olisi käyttäytynyt eri tavalla, jos olisin mennyt "ostoksille" yksin. Olisi varmasti antanut minun vain ostaa ensin haluamani auton, kertomatta sen enempää mitä minun kannattaa ottaa huomioon valinnassa.
Kysynyt vain että "minkä väristä laitetaan?"

No joka tapauksessa. kaupat on käytännössä lähes lyöty lukkoon Kia Rio ja väriksi valitsin mustan.
Ensin olin ottamassa vielä pienempää Kia Picantoa tai toisena vaihtoehtona oli Hyundai i20.
Lopulta koeajon ja muiden asioiden perusteella valitsin ylivoimaisesti parhaaksi Rio:n.
Kuukauden päivät on autoa odotettava, mutta saan nauttia huolettomista kilometreistä :)

Minkä värin sinä olisit valinnut?

Synttäreitä

Minun rakkaalla siskon tyytärellä on huomenna syntymäpäiväjuhlat ja tänään käytiin hakemassa pikku-prinsessalle lahja ja löysinkin Muumin suurena ystävänä ihanan Niisku-neiti kortin ja Pikku-Myy lahjapaperin. Nyt siis ei muuta kuin pakettia käärimään valmiiksi huomista juhlaa varten. 

Tyttöjen ilta

Meillä on ystävä porukan kanssa tapana ainakin kerran pari vuodessa tehdä pieni tyttöjen-reissu johonkin. Tänä vuonna kevätretki suuntautuu Tallinnaan. Ja hyvän reissun onnistumiselle on välttämätöntä hyvä suunnittelu, joten siihen on varattava myös yksi ilta :) Reissun "pää-häärääjä" olikin kutsunut meidät kotiinsa suunnittelemaan tulevaa matkaa hyvän ruoan ja viinin kera. Samalla oli myös pienimuotoinen Tupperware esittely, josta mukaani tarttui ihan huippu tuotteeksi meidän työpaikallakin todettu EasyDelight-astia. Nyt minulla on iki oma. JIPPII!!!

En ole todellakaan mikään "kipporvaaran" kannattaja ja tuotteet on mielestäni melko kalliita, vaikkakin ihan älyttömän kestäviä. Mutta tämä tuote on kyllä niin hintansa väärtti, ja tiedän että esimerkiksi minun tyttäreni, joka rakastaa munakkaita tulee olemaan haltioissaan tästä uudesta ihanuudesta. Halvalla ja helpolla maistuva munakas mikrossa, ja tällä voi tehdä paljon muutakin... tyyliin "eikä siinä vielä kaikki"!!

Hierontaa

Minulle itselleni on jo kolmen päivän ajan koittanut urakalla puskea kunnon flunssa päälle ja kireiden pakkasten vuoksi olen pysytellyt suurimmaksi osaksi sisätiloissa etten nyt vilustuttaisi itseäni enempää. 

Sisällä oleilu, kuiva ilma ym. Kuivattavat ihoa ihan älyttömästi, ja tuntuu ettei mikään rasva tai kuorinta auta. 

Tänään kaivoin kaapista taas pitkästä aikaa Dermosililtä tilaamani lempituotteen 

Argan oil massage candle... 

Kynttilä tuikataan siis palamaan, ja öljyä erittyy/"sulaa" kannun muotoisen kynttilän pohjalle, josta sitä kaadetaan iholle. Ihana kullanhohtoinen lämmin Argan öljy on kuin silkkiä iholle. Nyt on hetken iho taas sellainen kuin pitää. 

Minun epäonnekseni tämä loistava tuote oli ilmeisesti Dermoshopissa vain kaussituotteena, ja enää en ilmeisesti voi kyseistä tuotetta tilata. (voihan kyynel, koska todella rakastuin tähän tuotteeseen). 

Jos jollain sattuisi olemaan kyseisiä kynttilöitä kaapin perukoilla ostan kaikki mielelläni. Viestiä kommenttiboxin kautta vaan tulemaan!!

Päivän piristys, NAM!!

Tänään on ollut oikeastaan aika hyvä päivä, ihan kaikilta osin. Töissä kaikki rullasi mallikkaasti ja kotiin päästyäni energiaa oli vaikka muille jakaa. Siitä intoutuneena päätinkin siivoilla ja vaihtaa vähän olohuoneen huonekalujen paikkoja..... Mistä kummasta tämä yllättävä pirteys sitten kumpuaa?? Olisikohan osa syynä tämä ihastuttava taukoliikunta ohje jonka sain tänään ;)

Joten rakkaat naiset, ja miks ei miehetkin jotka istutte toimistotöissä päätteillä päivät pitkät. 

Muistakaahan taukoliikunnan parantava mekitys.

Naisena autokaupassa

Nyt on käynyt niin että mun äärettömän hyvä (siis oikeesti ihan romu) pikku pösö on tainnut tulla tiensä päähän... yskii ja pätkii, joka rööristä nouse savu ja mikään nappi ei oikeastaan enää toimi.
NIIN SIIS KYSE ON AUTOSTA :)
(jos joku ei kekannut, minkä itse ymmärrän hyvin koska en tajua tuon taivaallista noista peltilehmistä).

Minulle riittää kun auto on kivan värinen, pieni, halpa ajaa ja helppo parkkeerata. Muulla ei oikeastaan ole väliä.

Olen nyt iskenyt silmäni suht edulliseen Kia Rio ja Kia Picanto autoihin. Tarkoituksena olisi siis vaihta auto uuteen... siis ihan uuteen. Olisikin ensimmäinen kerta minun elämässäni kun ostan ihka uuden auton.
(Ja nyt varmaan joku autoista jotain ymmärtävä sanoo että eihän nuo Rio tai Picanto ole edes autoja... mutta teille tiedoksi että itse omilla rahoillani ostan, enkä tule teiltä rahaa siihen lainaamaan eli antakaa olla).

Voiko nainenkin innostua autoista? Kyllä voi jos on ajanut talven minun autollani... kaikki sen jälkeen on yhden Jippii Hiphurraan arvoista, jopa vähän edullisemmatkin pikku autot.

Tänään siis sain puhelun autokaupasta... joku Timppa, Tomppa tai Tane... (What ever..) Mies soitti minulle ja pyysi lauantaina koeajolle. Olin kirjoittanut koeajopyynnön netin kautta ja siksi hän siis minulle soitti. (Sillä oli muuten aika ihana ääni.. ) No niin mutta asiaan. Eli lauantaina olen nyt menossa ajamaan molempia autoja sovittuna aikana.
Eikös ennen marssittu vain autokauppaan ja sanottu että haluan koeajolle??? Voin olla väärässä....

Asiaan. Mitä minun nyt pitäisi siis tietää, tai mitä pitäisi kysellä? Voiko autokaupassa tinkiä? (Siis minähän tingin, vaikka mistä. Mutta kuinka paljon?) Kuuluuko pyytää jotain juttuja "kaupanpäälle"?
Puhelimessa se Timppa Tomppa alkoi mulle jo paasata jostain moottorin tilavuuksista ja sylintereistä... vai mitä paloja ne nyt olikaan.... ei jumankekka, pitäiskös kuitenkin vaan pyytää joku mies mukaan, muutenhan ne kusettaa mua mennen tullen.... taidan siis kilauttaa kaverille.

ARVOISA YLEISÖ SAANKO ESITELLÄ..... TZADAAAA...... MINUN UUSI TULEVA KULKINE :)

Dear Bad luck, let's break Up

Tiedättekös mitä? Tämä päivä ei totisesti ole mennyt kuin elokuvissa, saduissa... tai jossain muussa vastaavassa. Käsikirjoitus on käännetty ja väännetty moneen kertaan ylösalaisin ja lähestulkoon kaikki mihin tänään olen ryhtynyt tai päättänyt olla ryhtymättä on osoittautunut hurjaksi virheeksi.... Voi *******!!!!! (Anteeksi, mutta oli pakko purkaa tätä itku-potku-raivaria johonkin).

Nyt en tarvitsisi mitään muuta kuin kunnon suukon ja ison rutistuksen... toisaalta purisin varmaan miestä huuleen vahingossa, hammas halkeisi ja halauksesta saattaisi murtua kylkiluu... jos siis tämän päivän onni toistaa itseään....

Ei auta itku markkinoilla. Huomenna on varmasti parempi päivä... pakko olla... Onhan?? 

Nyt menen ottamaan lämpimän suihkun. Istun vielä varmuuden vuoksi kylppärin lattialla, etten kaadu. 

Pistän lasten uimalasit päähän ettei shamppoota mene silmään ja en edes harkitse säärien saatika sitten jonkun muun paikan sheivaamista....

Suihkun jälkeen hiippailen hiljaa sänkyyn ja sanon Adiós tälle päivälle. Onneksi lapsetkin ovat väsyneitä tänään joten ei tarvitse väkisin kukkua koko iltaa häärien....

Yksi positiivinen asia.... 10 000 sivun näyttö blogissa meni tänään rikki. Siis ihan mahtavaa!!! Mun tavoitteena oli 10 000 koko vuoden aikana. Te jotka olette siis käyneet blogin sivuilla, joko tahallaan tai vahingossa. TEITTE MINUSTA JUURI ONNELLISEN!! KIITOS SIIS SIITÄ :)

Eliittikumppanin "hautajaiset"

Kyllä, sen pituinen se ja ei eletty onnellisena elämää loppuun asti kuten saduissa.
Mukavia ihmisiä oli kourallinen, ja muut silkkaa ......
(jätän sanomatta).
Ei siis löytynyt sieltä minun prinssiäni, mikä toisaalta ei oikeastaan ihmetytä minua ollenkaan.
Mutta jos ei yritä, ei voi tietää.

Irtisanoin tosiaan elittikumppanin jäsenyyden ja poistuin hiljalleen takavasemalle.
Irtisanominen kävi ihan helposti ohjeita noudattaen http://www.eliittikumppani.fi/apua-ja-ohjeita ja vastauksen irtisanomisesta sain sähköpostilla seuraavana päivänä, jonka jälkeen poistatin profiilin sivuilta. Adiós amigos! Toivon tosiaan koko sydämestäni että jokainen niistä mukavista miehistä
(jotka sattuivat asumaan liian kaukana, olemaan liian sitä tai tätä tai eivät pitäneet lapsista tai olivat edelleen kiinni vanhassa elämässään) löytäisivät itselleen sen mitä sivustojen kautta hakivat. Onnea heille siis suuri sylillinen, ja tsemppiä!

Kannattaa muistaa että, jäsenyys on tosiaan irtisanottava ennen kuin poistaa profiilinsa sivuilta.
Toisin sanoen pelkästään profiilin poistolla ei lakkauta "maksullista jäsenyyttä".

Väsynyt mutta onnellinen

Mansikka margariittoja tuli nautittua yks jos toinenkin.... ja hyviä oli :)

Kotiin ollaan siis palattu väsyneenä mutta onnellisena erittäin antoisan ja mukavan koulutusreissun jälkeen. Tupakkalakkokin piti, vaikka totuuden nimissä pakko myöntää että pari kertaa teki todella tiukkaa.
Olen kuitenkin nyt erittäin ylpeä itsestäni. Jos pystyn olemaan polttamatta laivalla
(ja vielä ilman nikotiinilaastareiden tukea), pystyn siihen ihan missä vaan. Oli myös aika huikea fiilis kun vastasin -"lähdetkö tupakalle" kysymykseen
-"ei kiitos, en polta!!!" JIPIII... minä siis todellakaan en polta... lostavaa!!!!

Minulla tosiaan kävi lähtiessä sellainen pikku vahinko, että olin epähuomiossa ottanut tyhjän nikotiinilaastari laatikon reissuun mukaan... pieni paniikki siinä sitten tuli, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin.

Tukholmassa, kevät oli jo paljon pidemällä ja aurinko lämmitti mukavasti. Minulla oli tosiaan ihan hirmuisen hauskaa ja oikeasti pitkästä aikaa saattoi olla jonkin sortin sähköäkin ilmassa... (jos ymmärrätte mitä tarkoitan).

Hyvää ruokaa, huippuluokan seuraa, naurua, laulua ja tanssia.... mitä sitä muuta olisi voinut edes toivoa?
Koulutuskin oli todella hyvä ja opin taas paljon uutta.... kaiken kaikkiaan siis ihan huippu reissu.

Ihanaa ruokaa tuli syötyä.... ja mikä parasta. Itse ei tarvinnut kokata eikä tiskata :)

Harmikseni kameran kanssa kävi pieni vahinko joten kuvat reissulta jäivät muutamaan huonohkoon otokseen, mikä harmittaa hiukan, mutta eihän sille mitään mahda. Tämä on vain elämää ja pääseehän sinne Tukholmaan uudelleen. Oikeastaan taidankin varata uuden reissun ihan heti.

Gröna Lundin... tuonne palaan kyllä kesällä kera lapsien. Se on varma!

Yhdistetty koulutus ja huvireissu

Huomenna lähden sitten kauan odotetulle koulutusreissulle Tukholmaan... Jippii!!!

Hetken alkuviikosta käväisi jo pieni pelko mielessä että matka täytyy jättää kokonaan väliin, kun masuliini ilmoitteli ikävästi olemassaolostaan. Mutta nyt näyttää siltä, että matkaan päästään ja olen siitä onnellinen ja äärettömän innoissani.

Mummi tai Memma kuten meidän lapset kutsuvat, on tullut meille kotiin hoitamaan lapsia ja koiraa, joten voin turvalllisin mielin startata aamulla kohti Helsinkiä ja sieltä Tukholmaan. 

Takaisin palataan sitten perjantaina... Siihen asti siis lostavaa viikkoa kaikille, ja pitäkää peukkuja että mun rakas masuliini pysyisi aisoissa eikä kramppailisi ja pilaisi kauan odotettua reissua.

Ai niin, viikonloppuna avaudun eliittikumppaneista... ja vietän sen ajanjakson "hautajaisia".... siitä lisää siis viikonloppuna... siihen asti Hej då!

Mukaan pakkasin myös korot, jospa äiti pääsisi vaikka vähän tanssahtelemaan myös opintojen ohessa ;)

Ihminen ei voi löytää 

uusia valtameriä

ellei hän uskalla kadottaa 

rantaa näkyvistä...

Yö ensiavussa

Kuten jo aikaisemmin mainitsin, olen tosiaan kärsinyt nyt muutaman päivän ajan pahoista vatsanväänteistä. Viime yönä se sitten tapahtui. Kuolema käväisi lähellä. Ei nyt ehkä ihan sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta vaikka olen 2 lasta synnyttänyt, ei ne kivut olleet mitään verrattuna viimeöisiin.

Sain onneksi hälyytettyä apuun lähellä olevat sukulaiset, joista toinen jäi lasten kanssa kotiin ja toinen lähti kiidättämään minua taksilla ensiapuun, jossa sain super nopeasti apua ja kipu lievittyi siedettäväksi. Siellä maattiin siis viime yönä tippaletkun jatkona, ja rukoiltiin kivun poistumista ja henkiin jäämistä. (Todellisuudessa, taisin hetken toivoa jopa kuolemaa, kun kipu oli niin kova.)

Nyt ei siis muuta, kun maanantaina oman lääkärin pakeille ja vatsaa tutkimaan tarkemmin, mikä kumma siellä oikein kouristaa. Minua yöllä hoitaneen lääkärin mukaan jopa 80% vatsa-alueen vaivoista jää arvoitukseksi. Toivottavasti viisaat keksivät missä vika piilee, että voisi edes hoitaa vaivaa jotenkin.

Pakko myöntää että eilen tosiaan pelotti, ja kovasti.

Kun äiti sairastaa

Kuten kuvasta näkyy, muutaman päivän hiljaiseloa on tullut vietetyä. Syynä ei ole se etten olisi tahtonut / viitsinyt kirjoitella, vaan olen ollut sairaana ja täysin poissa pelistä nämä 2 viimeistä päivää.

Vatsavaivoja

Tosiaan siis tämän vatsakipuilun / oksentelun syyksi on mitä todennäköisemmin paljastunut sappikivet. Aluksi luullun vatsataudin sijaan. Kipukohtaus alkoi aivan kuin salama kirkkaalta taivaalta miltein heti ruokailun jälkeen ja lamauttaa kropan täysin. Olen ennenkin kärsinyt näistä samankaltaiista kivuista, mutta niitä on tullut niin harvakseltaan että ovat menneet normaalien vatsanväänteiden piikkiin.

Kipu on kovimmillaan ylävatsalla josta se leviää selkään lapaluiden lähelle ja polttaa niin ettei tiedä missä asennossa olisi. 

Seisominen, istuminen, konttaaminen, makaaminen mahallaan, kyljellään, kuuma ,kylmä..... mikään ei auta. 

Ja liekö kivun kovuudesta, vai mistä johtuen ihan hillittömät monen tunnin oksennus sessiot tähän päälle niin ei ole herkkua, voin kertoa. Tätä olotilaa en toivoisi edes pahimmalle vihamiehelleni.

Alla olevasta linkistä pääsee kurkkaamaan lisää sappikivistä. 

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00074

No mutta siis asiaan. Pointtina tässä kirjoituksessa oli siis se että kun yh äiti sairastaa, miten tulee toimia?

Olin tosiaan maannut kipukohtauksen kourissa kylpyhuoneen lattialla jo kolmatta tuntia kunnes aloin miettiä että mitä teen lasten kanssa? Enää ei riittäisi oven takaa huudellut ohjeet, isosiskolle: "laittaisitko kiltti pieni teille iltapalaa kun äiti on nyt tosi kipeä". Tai pojalle: "Katso vaikka jotain piirettyä hetki, äitin pitää olla hetki vielä täällä. Ei ole mitään hättää". 

Entä jos joudun yöllä lähtemään sairaalaan? Mitä lapset ajattelevat kun kuulevat minun vaikertavan ja oksentavan kylpyhuoneessa? Tai mitä jos kuolen tänne kylpyhuoneen lattialle? 

Niin kamalalta kuin nämä asiat kirjoitettuna kuulostavatkin, mutta olivat minulle todellisia ajatuksia sillä hetkellä. Mietin vain että onneksi lapseni ovat sentään jo sen verran isoja että pärjäävät noin yleisesti ottaen hetken omillaan. Entä jos minulla olisi 2 leikki-ikäistä lasta? Miten minä sitten pärjäisin?

Itsepäinen kun olen ja muiden apua en pyydä kuin hätätilanteessa, päästin siis tämänkin avun pyynnön lipumaan ehkä hieman liian myöhäiseksi. Lopulta sain kerättyä sen verran voimia että pyysin tytärtäni soittamaan isälleen että josko hän voisi tulla noutamaan lapset ja huolehtia heistä yön yli, koska itse siihen en nyt todellakaan kykene. 

Meidän tapauksessamme (luojalle kiitos), lasten isä, asuu sen verran lähellä. Että tällaiset pikahälytykset ovat ylipäätään mahdollisia, kello oli kuitenkin jo puoli 10 illalla. Joka tapauksessa hän tulikin paikalle miltein heti, ja tarjoutui jopa viemään minut lääkärille, johon en kuitenkaan suostunut. 

"Lääkäriin ei mennä päivystysaikana, kuin hätä tapauksessa". 

Ja tiedättehän sen tunteen, kun on oikein kipeä, tahtoo vaan olla omassa rauhassaan eikä mennä mihinkään lääkäreiden aulaan selittämään että mistä sattuu ja kuinka paljon.... 

Lasten lähdettyä, mietin että mitä jos pyörryn tänne lattialle kivuissani, enkä enää herääkkään. Vedin puhelimeni tiukasti käsieni väliin ja laitoin jopa näppäinlukon pois päältä, jotta tarvittaessa voisin soittaa apua nopeasti paikalle. 

Taas mieleen hiipi ajatus siitä miten tärkeää olisi jos jakaisi elämänsä toisen aikuisen kanssa. Olisihan se huomattavasti helpompaa esimerkiksi tällaisina hetkinä. Toinen olisi huolehtimassa sekä lapsista että auttaisi sairasta ja olisi edes paikalla jos todellinen hätä iskisi. 

Siihen minä sitten nukahdin, kylpyhuoneen lattialle yrjöämpärin ja kylmäpussien viereen, puhelin toisessa kourassa ja Litalgin kipulääkke purkki toisessa kourassa sekä kylpytakki peittona. Aamuyöstä 4 aikaan kun havahduin hereille, sain kiskottua itseni sohvalle loppu yöksi. Laitoin jopa puhelimeen herätyksen että varmasti en myöhästyisi aamulla töistä.... (en tiedä mitä mielessä sillä hetkellä liikkui??) Olin epäonnistunut äiti, ja huono työntekijä, olin pohjamutaa ja heikko ihminen. 

Aamulla, vaikka olo oli jo huomattavasti parempi. Päädyin kuitenkin soittamaan töihin, että pysyisin kotona tämän päivän. Myöhemmin päivällä tämä osoittautui oikeaksi valinnaksi koska sama meno jatkui toistamiseen, joskin hieman laimeampana tällä kertaa. 

Siinä meni sitten toinenkin päivä maaten ja yrittäen selvitä hengissä näiden karseiden kipukohtauksien ajan. Päätin käntyä lääkärin puoleen heti maanantaina, ja ottaa selvää mitä sisälläni oikein tapahtuu.

Kaikki te joilla on ihana huolehtiva aviomies/poikaystävä. Olkaa onnellisia. Ja vaikka ei olisi niin ihanakaan, ja vaikka olisi oikeastaan ihan älykääpiö.... mutta jos hän auttaa ja hoivaa sinua kun olet sairas, muista kiittää tätä lahjaa jonka olet elämääsi saanut, ja muista kertoa hänelle miten arvostat tätä elettä hänessä. 

Yksinäinen ihminen, on sairaana ollessaan vielä kaksinverroin enemmän yksin, ja se olotila ei ole mukavaa.

Vain elämää

Ollut ihan älyttömän kiireistä tällä viikolla, ja sama meno jatkuu sunnuntaihin asti. 

Miksi ihmisen pitää aina haalia kaikki tehtävät samalle viikolle?

On ollut lasten juttuja sinne ja tänne, töissä melko kiire, tapaamisia sovittu melkein joka päivälle, kampaaja, lääkäri ja ylimääräisiä töitä oman työn lisäksi..... siis ihan älytöntä paikasta toiseen viilettämistä.

Tänään olen päässyt tutustumaan uuteen upeaan sairaalaan joka avataan Turkuun piakkoin. Oli kyllä ihan mahtavat tilat siellä ja kaikki vempaimet ihan priimaa kamaa. Kyllä meidän Turun suunnalla elävien kelpaa nyt sairastella. Ei ole hoidon laatu, kiinni ainakaan laitteista ja tiloista.

Kovin ollaan nyt koitettu työporukassa saada jotain mahtavaa veikkausvoittoa aikaiseksi, että voitaisiin ottaa pikku sapaattivapaa oikein porukalla. Olishan se tosiaan ihan kivaa jos sellainen sopiva summa loksahtaisi ylimääräistä rahaa tilille. Mitä sinä tekisit jos saisit esimerkiksi 100 000€?

Toisaalta koen jo olevani rikas koska lainatakseni poikani sanoja "olen miljonääri koska minulla on lapseni". Tänään olen onnellinen, toivottavasti muistan tämän tunteen vielä huomennakin herätessäni ja muistan muistuttaa itselleni että "tästä tulee hyvä päivä". Nyt nimittäin sitä onnea ja hyvää sellaista tarvitaan. 

Elämä kun tosiaan ei aina mene kuin elokuvissa.

Savuttoman elämän 20. päivä

Olen siis tänään ollut tasan 20 päivää ilman tupakkaa, HURRAA!!!
Se tarkoittaa siis käytännössä sitä että olen säästänyt 100€ rahaa ja samalla kohentanut keuhkojeni toimintaa. Ei siis yhtään huono diili, vai mitä?

Mitä sinä tekisit tällä?

Pieni yhteenveto siis tähänastisesta. Minä tosiaan lopetin tupakoinnin ns. seinään. Eli kun lätkäisin ensimmäisen nikotiinilaastarin käteeni, se oli tupakoiden menoa. Luin jostain nimittäin että vieroitusoireet vähenevät nopeimmin niillä jotka lopettavat tupakoinnin kerrallaan. Sensijaan ne jotka lopettavat tupakoinnin asteittain kärsivät vieroitusoireista pidempään.

Minulle ensimmäiset 3 päivää olivat kuin suoraan helvetistä. Olo oli tosi surkea, ärtynyt, päätä särki ja oli fyysisesti paha olo. Myös verenpaine ja pulssi nousivat ihan huippu lukemiin.
Näihin ensimmäisiin päiviin sain apua työterveyshoitajalta sekä lääkäriltä. Kannattaa ehdottomasti pyytää apua lopettamiseen, se ei nimittäin ole välttämättä niin kovin helppoa.

Välttelin ensimmäisen viikon paikkoja ja asioita joihin yhdistin tupakan. Kuten kahvin juonti, tv:n mainostauot, saunomisen jälkeinen vilvoittelu parvekkeella..... ja niin edelleen. Huomasin miten moni asia elämässäni oli kytköksissä tupakkaan.
Välillä tupakkaa teki mieli ihan hirveästi, mutta saamani neuvon mukaan (tee jotain 15 min, niin se menee ohi) Tämä neuvo toimi kyllä ihan oikeasti. Jos ihan kamala tarve tuli tupakoida, vetelin muutamat henkoset nikotiinitonta sähkötupakkaa, joka on kyllä ihan hyvä juttu tähän tilanteeseen.
Huomasin myös että tupakoinnissa se "savun kanssa leikkiminen" rentouttaa (jos ymmärrätte mitä tarkoitan). Ehkä siis siinäkin oli yksi syy siihen miksi poltin.

Toisella viikolla huomasin syöväni koko ajan jotain ettei vaan tekisi mieli tupakkaa. Ostinkin siis ison kasan porkkanoita ja muita hedelmiä kotiin etten nyt ihan ryhävalaaksi kasvaisi. Iso kippo popcorneja tuhoutui myös ihan kevyesti illassa, napsin siitä aina kun tuli edes ajatus tupakalle menosta.

Viime viikko, siis viikko 3 on ollut jo oikeastaan aika helppoa. Ihan muutaman kerran on alkanut tehdä mieli tupakkaa, ja itseasiassa niilläkin kerroilla olen huomannut että nikotiinilaastari on joko vaihtamatta tai jäänyt kiinnittämättä uusi esim suihkun jälkeen.

Nyt huomaan miten pahalta tupakoitsijat haisevat, esim. kauppajonossa jos viereen sattuu tupakoitsija.... voi hyvänen aika mikä käry! Olenkin moneen kertaan pyytänyt lapsiltani jo anteeksi sitä että haisin niin pahalta iltaisin kun tulin heitä peittelemään. Ei sitä silloin huomannut, naureskelin vain lasten kommenteille asiasta.

Kolmannella viikolla palkitsin myös itseni hemmottelupäivällä, ja koko sen päivän ajan ajattelin että
"Hei tämähän on periaatteessa ilmaista", koska olen säästänyt hoitoihin kuluvat rahat tupakoimattomuudellani.
Vastasin muuten myös yhteen kyselyyn hoitojen yhteydessä, ja oli ihan hassua vastata kysymykseen tupakoitko? EN. Tuli itselle jotenkin niin hyvä mieli, kun sai laittaa ruksin en kohtaan entisen kyllä (ihan älyttömästi) sijaan.

HISTORIAA!!!!!!

Ylihuomenna olen menossa työterveyshoitajan tarkastukseen, katsomaan miten edistyn, samalla saan tehdä puhallustestin (jonka tein aikaisemmin tupakoidessani), katsotaan voivatko keuhkot jo paremmin.

Tällä siis jatketaan. Nyt siis viikko vielä näillä laastareilla, sitten 3 viikkoa miedommalla, ja vielä 3 viikkoa kaikkein laimeimmalla laastarilla... sitten minun pitäisi olla tupakoimaton. Ja miettikää tämän lystin hinta vain 15€/viikko.

Pikku vinkkinä muuten teille jotka ehkä tahdotte myös kokeilla nikotiinilaastareilla vieroitusta.
Kannattaa ostaa ne tavallisesta kaupasta apteekin sijaan ovat huomattavasti edullisempia. Suuremmissa kaupoissa tupakkaosastolla on myös nikotiinilaastareita myynnissä.

Lähdenkin nyt tästä kokkailemaan köyhiäritareita muksuille iltapalaksi, ja miksei vähän itsellekin. Pitänee varmaan käväistä ylimääräisellä lenkillä koiran kanssa ettei kermavaahdolla ja mansikkahillolla hukutetut ritarit jää lanteille pyörimään ;)