You have absolutely no messages

Tämä on taas niin, niitä päiviä kun olisi kannattanut vaan jäädä kotiin peiton alle märehtimään omaa elämäänsä.

Jollain ihmeellä sain luovittua kuitenkin työpäivän kunnialla päätökseen ja raahauduttua kaupan tungoksesta kotiin painavien kassien kera. Olisipa ihanaa kun olisi mies joka kantaisi kauppakasseja.

No ei auta valittaa, itseppähän on osansa valinnut.

Kotona odotti flunssainen ja kuumeinen lapsi (tai nuorihan tuo jo on) mutta minun pikkuiseni kuitenkin <3

Yksinhuoltaja äidin arki ei ole aina niin ruusuilla tanssimista. Yksin hoidat sekä äidin että isän virkaa. 

Olla elättäjä, taksikuski, hoitaja, kokki, siivooja, remonttireiska...... ja käydä vielä kaiken lisäksi töissä. 

Juuri tällä hetkellä paheksun parisuhteessa eläviä naisia jotka valittavat miten rankkaa heidän elämänsä on. Niin usein saan kuulla siitä miten helppoa minulla on koska saan joka toinen viikonloppu viettää "omaa aikaa" ilman lapsia, kun he ovat isällään tai isovanhemmilla. Totuus noista "vapaa viikonlopuista" on kyllä aivan toinen kuin voisi kuvitella. Yleensä siivoan, teen rästiin jääneitä töitä tai olen vaan ja nautin hiljaisuudesta.  

Saa siis tulla kokeilemaan, miten helppoa tämä yksin lasten kanssa eläminen on. 

Tällä hetkellä vaihtaisin mielelläni paikkaa parisuhteessa (vaikka vähän huonommassakin) elävän kanssa.

Omasta alavireisyydestäni huolimatta, päätin piristää mun kullan-nuppua ja tehdä hänelle jalkahoidon. Ihmeesti se vaan piristää mieltä kun lapsen saa hymyilemään pikku asioilla.

Tänään kun oikein kaipaisi jotain ihanaa ja piristävää viestiä tai puhelua... niin eihän sitä tietysti tule.

Voi surkeuden huippu!!! Treffeillekin piti mennä, mutta minkäs teet kun lapsi sairastaa.... asiat tärkeysjärjestykseen siis.

Tänään on siis todellakin ollut sellainen päivä että kaipaan Bridget Jonesin tyyliin kahta lempi miestäni Beniä ja Jerryä enemmän kuin arvaattekaan. Onneksi pakkasessa oli purkki pahan päivän varalle!

Koti on nyt niin hiljainen. Toinen lapsista on isänsä luona ja toinen tosiaan nukkuu flunssan kourissa.
Nyt siis märehdin tässä kunnon itsesäälissä, vedän peiton korville, otan koiran kainaloon, syön purkillisen jäätelöä ja yritän parhaani mukaan miettiä mukavia asioita. 

Illalla vielä lenkki koiran kanssa ja nukkumaan.... Tänään en siis tee yhtään mitään ylimääräistä!! Eivät ne pyykit karkaa sieltä kylppäristä vaikka en niitä tänään pesisikään. Eikä tuo kovaa vauhtia kasvava villakoira kenneli sohvan takana myöskään häviä vaikka en niitä tänään imurilla metsästäisikään.
Kun ei vaan jaksa, niin ei vaan jaksa. Ja pakkohan ei ole, kun itse saa päättää :)

Eiköhän se elämä, taas huomenna ala hymyillä.

Toivoa sopii!