Hiljaisuus

Lapset maailmalla

Sinne ne sitten lähtivät. Äidin kullan-murut omille lomareissuilleen kokonaiseksi viikoksi. 

I think that i will miss them... mutta ei ihan vielä.

Olen ehdottomasti sitä mieltää, että omaa aikaa täytyy myös arvostaa ja siitä pitää osata nauttia. 

En koe itseä yhtään huonommaksi äidiksi vaikka  oven sulkeuduttua lasten takana, huokaisinkin syvään ja miettisin mielessäni "Huh, ihanaa olla yksin"! Se ei todellakaan tarkoita ettenkö murehtisi ja ajattelisi lapsiani joka ikinen päivä. Tiedän kuitenkin että heillä on kaikki hyvin ja että heillä tulee olemaan huippu hauskat viikot, kummallakin omilla tavoillaan.

Olen toisinaan ollut muutamaan otteeseen osallisena / kuuntelijana keskusteluissa, joiden aiheina on ollut lasten hoitoon jättäminen / vanhemman tai vanhempien oma aika. 

Välillä olen jopa tuntenut itseni huonoksi äidiksi omine mielipiteineni siitä, miten ihanaa on välillä viettää aikaa ilman lapsia. Jotkut äidit ovat jopa paheksuneet mielipidettäni. Heidän mielestään äitien paikka on lastensa kanssa 24/7 kunnes lapset lähtevät omille teilleen. Eihän äitys tarkoita sitä? 

Äitiys on hieno asia ja olen siunattu kahdella kauniilla ja terveellä lapsella joita ilman en olisi minä. 

Saan kiittää heitä monesta asiasta elämässäni. 

He ovat parasta mitä olen elämässäni saanut aikaan ja tärkein asia maailmassa. Kaikesta huolimatta tarvitsen ja kaipaan toisinaan aikaa vain itselleni. Enkä häpeile sanoa mielipidettäni.

Mikä hassuinta, kun lapset ovat lähdössä mietin mitä kaikkea teenkään kun minulla on aikaa. Mutta kun he todella ovat poissa kotoa, en osaa oikein tehdä mitään. Kaikki tuntuu jotenkin tyhjältä. En oikein osaa selittää mitä tarkoitan, mutta ehkä joku muukin vanhempi tietää mistä puhun.

Vapaa viikko

No asiasta toiseen. Eli nyt kun minulla on siis tätä kaivattua omaa aikaa ja vielä muutaman päivän lomakin edessä, mitä sitä sitten pitäisi tehdä? 

Ensin ajattelin ainakin käydä tervehtimässä muutamaa ystävää ja juttelemassa kaikessa rauhassa kaikki maailman asiat taas oikeille paikoilleen. 

Toiseksi aion ehdottomasti viettää yhden päivä hemmotellen itseäni jollain lailla. Hieronta, joku muu hoito, hyvää ruokaa.... mitä ikinä se sitten onkaan niin sen teen kyllä varmasti tulevalla viikolla.

Aamuisin aion nukkua niin pitkään, kuin nukuttaa.  Herätyskelloja ei tunneta näinä päivinä. 

Ensi töiksen kuitenkin siivoan kodin nyt tip top kuntoon, laitan muutaman kynttilän palamaan ja kaadan lasin hyvää viiniä itselleni ja nautin siististä ja hiljaisesta kodista.

This is what i'm looking for

Tiedättekö tuon tunteen? Jos tiedätte, niin olkaa onnellisia ja pitäkää toisesta osapuolesta kaksin käsin kiinni. Mitään muuta en pyydä enkä odota  kuin sen että hän saisi minut hymyilemään juuri noin. 

Ei siis ne suuret puheet, vaan pienet teot. Vain niillä on merkitystä.

Valentine's day

Ihanaa ystävänpäivää <3

Ystävä on hän, joka työntää sinut matkaan kun epäröit, luottaa kun et itse luota. Ystävä on hän, joka näkee, mihin pystyt, haastaa hyviin muutoksiin ja auttaa tunnistamaan oman tiesi. Ystävä on hän, joka kysyy oikeita kysymyksiä, jotka ohjaavat eteenpäin, kun pelkäät menettäneesi suunnan. Ystävä on hän, joka toivoo sinulle vain parasta, uskoo unelmiisi ja antaa siivet lentää niitä kohti. Hyvää Ystävänpäivää!

Muistittehan kertoa ystävillenne miten tärkeitä he teille ovat?

Ylläs ja Barcelona

Tämä viikko on ollut oikein vilinää ja vilskettä niin töissä kuin kotonakin. Tupakkalakon 9 päivä ja olo alkaa jo helpottaa. Olen nyt siis tosiaan matkalla kohti savutonta elämää, HURRAA!!!!

Lapsilla alkaa tosiaan hiihtoloma ensi viikolla ja ovat jo ihan innoissaan tulevista lomamatkoistaan.

Poika on lähdössä mamman kanssa jo perinteeksi muodostuneelle hiihto reissulle Ylläkselle.
Eli suksia, lämpimiä vaatteita ja tottakai salkullinen leluja ja muuta roinaa on jo pakattuna kasseihin.

Tyttö taas puolestaan pääsee ihanan iskän järjestämälle matkalle Barcelonaan. Joten pipot ja tumput saa jäädä suomeen ja tilalle mukaan lähtee keväisempiä vaatteita, aurinkolasit ja muutama Barcelonan kaupunkiopas.

Miten äitinä voikaan olla näin onnellinen kun näkee lasten olevan aivan innoissaan tulevista retkistään.

No mitäs se äiti sitten puuhaa kun lapset ovat kokonaisen viikon poissa????

Tämä on kyllä sen verran harvinaista herkkua, että olen itsekin vähän ymmälläni mitä sitä tekisi.
Kokonainen viikko itsekseen.... vähän jännittää jo nyt.

Otin nyt kuitenkin töistä 3 päivää lomaa alkuviikkoon, joten kaippa minä jotain kivaa keksin.
Sen näkee sitten ensi viikolla.
Nyt olisi oikeastaan otollinen aika vaikka treffeille, mutta jostain kumman syystä  treffailu ja prinssin etsintä on vähän jäissä, koska ei vaan yksinkertaisesti kiinnosta.

Nyt vielä viimeinen pyykkikone käyntiin lasten vaatteita joita tarvitsevat matkoilleen mukaan, ehkä yksi erä Aliasta pojan kanssa ja sitten onkin iltapalan vuoro ja kauniita unia :)

Nyt olis miehelle käyttöä....

Voi että miten tänään tarvitsisin voimakkaita ja turvallisia käsiä ympärilleni. Jotain joka kertoisi minulle miten ylpeä on siitä että olen ollut tupakoimatta jo 6 päivää. Jotain joka kannustaisi ja tukisi minua näinä vaikeina päivinä. Miksi minulla ei ole miestä???? Minä haluan parisuhteen!!!!!
Saunan kiukaan kivetkin pitäisi vaihtaa, mutta kuka kantaa sen painavan kivilaatikon tänne yläkertaan?
Selkä ja hartiatkin on jumissa, miksei kukaan ole täällä hieromassa niitä?

Ok, tiedän että nyt on vali, vali, ruti, ruti päivä. Mutta suotakoon se minulle
(maanantai ja vielä tupakkalakko). Miten ikinä minä tulen selviämään tästä viikosta hengissä?
Arggg!!!!!!

Mitä jos hautautuisin sängyn alle piiloon ja kömpisin sieltä esiin vasta perjantaina? Harkitsen tätä vakavasti.
Ai niin mutta minullahan on 2 lasta... ei siis onnistukaan.

Pakko vaan vetää hymy korviin ja mennä paistamaan pannukakkua....
(Olikos se Sooloilua elokuvassa kun sanottiin että: "kun kaikki menee päin mäntyä, paista pannukakku")

Luulempa että meillä on siis pannukakku viikot alkaneet!!


Alan jo olemaan pikkuhiljaa sitä mieltä että minulle pitäisi diagnosoida jokin kaksisuuntainen mielenhäiriö tai vastaava. Vai voiko tämä tupakkalakko tosiaan saada ihmisen näin hölmöksi? Tiedä häntä. Mutta ei tämä nyt ihan normaaliltakaan vaikuta. Eilen sitä ja huomenna tätä... tahtoo, ei tahdo..... Just joo!!!

Iltarukous tälle illalle:
"Rakas sinä siellä jossakin, kuka sitten ikinä oletkaan. Lähettäisitkö minulle ihan ikioman mukavan ja halittavan huumorintajuisen miehen, mielellään nyt aika heti. Pahitteeksi ei olisi jos olisi myös kova pussaamaan...." Joo ja sitten vielä lottovoitto.
-Aamen.-

Rentouttava sunnuntai

Tänään olen pyhittänyt päivän ihan vaan olemiselle. Lueskellut kirjaa ja kuunnellut musiikkia. Ihanaa.....

Youtubessa musikkia selaillessa löysin hauskoja juttuja. Yksi niistä oli music to relax dogs. Tottakai mun oli kokeiltava sitä mun omaan koiraani... ja ihmeellistä kyllä se toimi kuin taika!!! Oikeastaan nukahdin myös itse tätä kuunnellessa :)

Kokeilkaapa ihan huviksenne, ja antakaa lemmikeillenne hetki aikaa rentoutua.

http://www.youtube.com/watch?v=EdqpYsEL0cA

Kaupasta silmiin osui suklaa tee (empä ole tällaista ennen maistanut)... lähdenkin nyt siis keittämään teetä ja katson miten nuo kaksi asiaa sopivat keskenään yhteen. Samalla ajattelin laittaa eilen ostamani mutanaamion naamalle ja tottakai kurkkuviipaleet silmille :)

Home spa

Itselle suotu pieni hetki, piristää mieltä ja hipiää. Kauneushoitoloissa ei näillä palkoilla rampata kovin useasti joten olenkin ahkera "home-spa" kannattaja. Kotikonstein voi saada ihan hyviä tuloksia, ja kokemuksesta saa enemmän kylpylämäisen esimerkiksi aromatuoksu kynttilöillä ja rentouttavalla musiikilla. 

Jos jollain lukijalla sattuisi olemaan jotain ihania vinkkejä kasvojen hoitoon kotioloissa, tällä siis tarkoitan ns. kotitekoisia kasvonaamioita ym, niin kirjoittakaa ihmeessä vinkkejä. 

Jostain luin tällaisen vartalokuorinta vinkin että sekoitetaan juoksevaa hunajaa ja hienoa sokeria keskenään tahnaksi, ja sillä sitten hierotaan ihoa joko saunassa tai suihkussa. Oli muuten ihan oikeasti pehmeä iho tuon kuorinnan jälkeen, ja noita aineita löytyy varmasti monen keittiön kaapeista. 

Kuiville käsille taas on ihan paras kikka kuoria kädet "käytetyillä" kahvinpuruilla. Ei siis kannata heittää suodatinpussia suoraan roskiin, ota kourallinen lämpimiä puruja käsiin, hiero hetken aikaa ja huuhtele. Voilá!!! Pehmeä kuin vauvan iho :)

Työviikko alkaa taas huomenna, joskin nyt vähän helpommalta tuntuva, nimittäin sen jälkeen alkaa LOMA!!!!  Mitä kaikkea ihanaa sitä lomalla tekisikään??? 

Äidin vapaapäivä

Eilen lapset siis menivät isälleen viikonloppua viettämään (oikeastaan nappi ajoitus, koska eilinen päivä oli todella hankala tupakkalakon suhteen. Sain siis ihan itsekseni kirota koko maailman alimpaan helvettiin ja kiukutella yksikseni miksi kaikki asiat menevät päin mäntyä).

Eli nyt minulla olisi siis sitä "omaa aikaa" tarjolla. Liekkö tämän energisyyden syynä tupakoimattomuus vai mikä, olen saanut haalittua täksi päiväksi kaikkea kivaa puuhaa.

Aamulla heräsin jo aikaisin ja lähdin ystävän kanssa kirppari kierrokselle. Eipä ole taas aikoihin tullut käytyä kirppareilla. Hyvää tavaraa oli yllin kyllin ja ostinkin muutamia juttuja lapsille ja yhden kirjan itselleni iltalukemiseksi (nyt kun en siis enää käytä illalla aikaa parvekkeella tupakointiin). Huoh... vaikka mieli niin tekisikin.

Kirpparisaalista........

Kirpparikierroksen jälkeen suuntasimme elokuvateatteriin ostamaan liput illan näytökseen 

21 tapaa pilata avioliitto. Mahtaakohan olla yhtä hauska, mitä traileri antaa ymmärtää? 

Illalla sen sitten näkee.

Samalla pistäydyttiin vähän syömässä viereisessä kahvilassa. Yksin ollessa, kun ei oikein viitsi kokkaillakaan. Ystävä antoi myös ihan omin pikku kätösinsä väsäämän ystävänpäivä patalappusen, ettei näpit palaisi soppaa hämmentäessä :) Ihanaa kun on tuollaisia aitoja ystäviä <3

Minulla kun tosiaan on nyt ihan hirveä kesän ja auringon kaipuu, päätin vielä pikaisesti pistäytyä solariumissa, jospa se edes hiukan piristäisi tätä kalkkilaivan kapteeni lookkia. 

Silmät kiinni ja siellä UV lamppujen lämpimässä syleilyssä, mietin hetken olevani tahitin rannoilla nauttimassa mansikka-margariittaa.... Voi että, kun ihmisellä olis enemmän aikaa ja rahaa.....

Kotiin päin ajaessamme bongattiin vielä paloharjoitukset ja  Uuuhhh... ihanat palomiehet. Mikäköhän niissäkin oikeen viehättää? Kai se on vaan joku naisen vaisto, tykästyä miehiin jotka pelastavat ihmishenkiä....

No mutta nyt pikaisesti kotiin. Koiran kanssa lenkki, hiusten värjäys, pikku päikkärit ja illalla leffaan....

Ihan puuhakas ja mukava päivä siis :)

Hyvää lauantaita ihanaiset <3

Nyt mennään tekohengityksellä....

EPEK= Ei Pysty Ei Kykene

Huomenna avaan, viikonloppua vähän enemmän. Nyt ei lisättävää.

Pitäkää toisistanne huolta

http://youtu.be/4TtBFooARUo

Sähkötupakka ja nikotiinilaastari

Sähkötupakka

Tilasin sähkötupakan aloituspakkauksen sahkotupakka.fi sivustojen kautta jo ennen joulua. 

Maksoi muistaakseni käyttönesteen kanssa jotain alle 40€ postikuluineen. Paketti tuli kotiin 2 päivässä.

http://www.xn--shktupakka-q5a2t.fi/

Aloituspakkaukseen kuului kaikki tarvittavat vermeet. Lisäksi ostin vielä yhden pullon nestettä joka on siis nikotiinitonta ja mentholin makuista. 

Laitoin tähän yhden esittelyvideonkin missä kerrotaan aika hyvin sähkötupakasta.

Sähkötupakka on hiukan normaalia tupakkaa isompi . 

Tätä voi siis pahan himon iskiessä tuprutella rauhassa vaikka sisällä koska  se ei haise ollenkaan.. Kävelen nyt siis  sähkötupakka taskussa koko ajan.

Sähkötupakassa, siis tässä minun omassani ei ole mukana ollenkaan nikotiinia joten valitsin vielä näin aluksi nikotiinilaastarin auttamaan vieroitusoireiden hoidossa.
Laastaria pidetään paikallaan 24 tuntia. Vaihtoehtona oli myös 12 tunnin laastari joka siis poistettaisiin yöksi, mutta koska minulle vaikeinta on aamut ilman tupakkaa. Minulle suositeltiin tätä 24 tunnin laastaria.

Pakko paatuneena tupakoitsijana myöntää, että kyllä tästä on apua. Vaikka tupakan himo iskeekin välillä, on se huomattavasti laimeampi kuin ilman laastaria ollessa.




Minulle neuvottiin myös, että jos ja kun tupakkahimo iskee, tee jotain 15min ajan ja se helpottaa. Eilen illallakin aloin tiskata, vaikka meillä on tiskikone. Kävin koiran kanssa ylimääräisellä lenkillä ja jätin tupakkaaskin kotiin, pesin ja viikkasin pyykkiä, imuroin.... tein siis vaikka mitä aina kun himo iski. Hyvin kestin ja tosiaan vartissa se suurin tupakan tarve meni ohi.

Tänään töissä aamupäivällä iski tosi paha olo. Oksetti, hermostutti ja kaikki ärsytti ihan älyttömästi. Päätäkin särki ja kädet tärisi. Mittailin välillä verenpainetta ja pulssia... molemmat kohosivat päivän aikana huippu korkeisiin lukemiin. Kävin ostamassa karkkipussin ja siinä se työpöydällä tönötti tyhjänä loppu päivästä.
Olo ei vaan tuntunut yhtään helpommalta työkavereiden tsemppauksesta huolimatta.
Soitto työterveyshoitajalle ja hetken rupattelu auttoivat hiukan. Sain neuvoja joilla päästä tämän päivän yli. Huomenna kuulemma helpottaa!! Just nyt en oikein usko siihen :(

Kotiin tultuani otin pitkän kuuman suihkun ja avasin toisen karkkipussin.... tätä vauhtia minusta tulee valas!!!

Onkohan tämä sitä kurjuuden maksimointia? Ei miestä, ei tupakkaa.... ei yhtään mitään.
Menee siis kaikki samalla surkuttelulla!

Mietin vaan miten ihana kesä on tulossa jos pääsen irti tupakasta ja löydän mun ikioman prinssin.

Päätettiin vielä siskon kanssa, että jos päästään tupakasta irti, tehdään joku ihana matka niillä säästetyillä rahoilla jotka oltaisiin tupruteltu taivaan tuuliin. Siis matkaesitettä lueskelemaan ja napostelemaan loput Marianne karkit!!!

Nyt olen siis ollut polttamatta 29 tuntia 35 min ja 7 sekunttia.......

Kyllä mä vielä onnistun!!

Don´t Smoke!!!

Tupakkalakko

Arvaatteko jo?

Kyllä nyt se sitten alkaa. Tai ei oikeastaan nyt, vaan ensi viikolla.
Olen päättänyt, taas kerran aloittaa tupakkalakon! Tai oikeastaan olen päättänyt lopettaa keuhkojen tuhoamisen kokonaan.



Tänään liityin ActiveStop

http://www.activestop.fi/default.aspx
sivustoille ja tei suunnitelman siitä miten pääsisin eroon tupakan pahasesta. Varsinaiseksi lopetuspäiväksi valitsin ensi viikon maanantain 11.2.2013

Nyt iski jo vähän paniikki, vaikka turvallisia tupruttelupäiviä on vielä reilusti jäljellä.

Mistä tämä päätös nyt sitten sai alkunsa?
No siskon innoittamana olen päättänyt myös itse yrittää.
Tällä kertaa oikein tosissaan. Jos 20 vuotta säännöllisesti tupakoinut siskoni, joka ei ole varmaankaan koskaan ollut koko päivää polttamatta voi lopettaa, niin kyllä voin minäkin!
Myös kuva tupakoijan keuhkoista kauhistutti.

Miten siis lopetan?

Tavaksi valitsin näin alkuun nikotiinikorvaus tuotteet, joita kävin tänään lounastauolla hankkimassa apteekista. Ensimmäisen laastarin liimasin itseeni heti töissä. Laastaria pidetään siis 24h kerrallaan eli huomenna vaihdan uuden tilalle. En ole koskaan tupakoinut töissä, mutta tänään lounaalta ja apteekki reissulta palatessa iski ihan kamala tupakan himo, ja poltin yhden ikään kuin symbooliksi lopetukselle... kuulostaapa hassulta ja oikeastaan aika pelottavalta. Minähän olen ihan tupakkaan koukussa!!!!! Ihan kuin AA-kerhossa konsanaan.
Hei, minun nimeni on ..... ja olen nikotinisti!

Työpäivän jälkeen tulin kotiin (yleensä poltan tupakan jo kotimatkalla) mutta tänään en sitä tehnyt.
Ei oikeastaan tehnyt edes mieli. Auttaakohan tämä laastari tosiaan asiaan?
Kotona tein ruokaa ja syömisen jälkeen, mikä sen parempaa kuin ruoan jälkeinen kahvi  sekä se 5 minuutin hiljainen hetki parvekkeella syöpäkääryleen kera. (Näin siis yleensä toimin).
Tänään en juonut kahvia ruoan jälkeen koska ajattelin sen herättävän tupakanhimoni. Sain hyvin pidäteltyä itseäni melkein tunnin kunnes hirveä himotus iski taas!!!
Mietin mielessäni, "jos nyt poltan yhden, mutta loppu iltana en enää yhtään".
Mitä minä tässä itsltäni lupaa kyselen? Menin siis ja sytytin tupakan, joka jostain syystä ei maistunut yhtään niin hyvältä kuin aikaisemmin. Olikohan syynä kahvin puute, vai omatunto joka soimasi heikkouttani.
Olenko tosiaan näin heikko? Luusereiden luuseri!!

No kello on nyt hiukan yli 6 illalla ja olen siis polttanut 2 tupakkaa, tänä ensimmäisenä "lopetusyritys" päivänä normaalin 10 sijaan. Eli mielestäni ihan hyvä alku. Ja kuten aiemmin jo mainitsin, varsinainen lopetuspäiväni on tosiaan ensi viikolla.
Taidan viedä tupakkaaskin nyt autotalliin, jotta se ei olisi niin lähellä jos himo taas yllättäen illalla iskee.....
Hoen nyt täällä itselleni kuin mielipuoli "kyllä sinä pystyt siihen, pystyt sinä"!!!!

Lapsetkin kannustavat niin ihanasti. -"hyvä äiti kun et polta, haisetkin niin pahalta tupakan jälkeen, ja tiedätkö äiti, että tupakka tappaa"!!!!

Apua, mitä nuo pienetkin mahtavat ajatella, millaisen esimerkin heille annan jos en voi lopettaa tupruttelua? Olenko syypää siihen, jos he alkavat tupakoida?
Nyt kyllä otan itseäni niskasta kiinni ja pysyn päätöksessäni.... ainakin viikon, päivän, tunnin.... no seuraavat 10 minuuttia......

Helppoa se ei tule olemaan ja mitään muuta en lupaa kuin yrittää.

Nyt  siis nikotiinilaastarin itseeni liimanneena, popsin nikotiinipastilleja. Jos ihan kamala himo iskee niin sähkötupakka kehiin..... 

Toivotan itse itselleni onnea! Pitäkää peukkuja että mun lakko/lopetus onnistuisi.

VASTAA KYSYMYKSEEN TUPAKOITKO ?   ---->

You have absolutely no messages

Tämä on taas niin, niitä päiviä kun olisi kannattanut vaan jäädä kotiin peiton alle märehtimään omaa elämäänsä.

Jollain ihmeellä sain luovittua kuitenkin työpäivän kunnialla päätökseen ja raahauduttua kaupan tungoksesta kotiin painavien kassien kera. Olisipa ihanaa kun olisi mies joka kantaisi kauppakasseja.

No ei auta valittaa, itseppähän on osansa valinnut.

Kotona odotti flunssainen ja kuumeinen lapsi (tai nuorihan tuo jo on) mutta minun pikkuiseni kuitenkin <3

Yksinhuoltaja äidin arki ei ole aina niin ruusuilla tanssimista. Yksin hoidat sekä äidin että isän virkaa. 

Olla elättäjä, taksikuski, hoitaja, kokki, siivooja, remonttireiska...... ja käydä vielä kaiken lisäksi töissä. 

Juuri tällä hetkellä paheksun parisuhteessa eläviä naisia jotka valittavat miten rankkaa heidän elämänsä on. Niin usein saan kuulla siitä miten helppoa minulla on koska saan joka toinen viikonloppu viettää "omaa aikaa" ilman lapsia, kun he ovat isällään tai isovanhemmilla. Totuus noista "vapaa viikonlopuista" on kyllä aivan toinen kuin voisi kuvitella. Yleensä siivoan, teen rästiin jääneitä töitä tai olen vaan ja nautin hiljaisuudesta.  

Saa siis tulla kokeilemaan, miten helppoa tämä yksin lasten kanssa eläminen on. 

Tällä hetkellä vaihtaisin mielelläni paikkaa parisuhteessa (vaikka vähän huonommassakin) elävän kanssa.

Omasta alavireisyydestäni huolimatta, päätin piristää mun kullan-nuppua ja tehdä hänelle jalkahoidon. Ihmeesti se vaan piristää mieltä kun lapsen saa hymyilemään pikku asioilla.

Tänään kun oikein kaipaisi jotain ihanaa ja piristävää viestiä tai puhelua... niin eihän sitä tietysti tule.

Voi surkeuden huippu!!! Treffeillekin piti mennä, mutta minkäs teet kun lapsi sairastaa.... asiat tärkeysjärjestykseen siis.

Tänään on siis todellakin ollut sellainen päivä että kaipaan Bridget Jonesin tyyliin kahta lempi miestäni Beniä ja Jerryä enemmän kuin arvaattekaan. Onneksi pakkasessa oli purkki pahan päivän varalle!

Koti on nyt niin hiljainen. Toinen lapsista on isänsä luona ja toinen tosiaan nukkuu flunssan kourissa.
Nyt siis märehdin tässä kunnon itsesäälissä, vedän peiton korville, otan koiran kainaloon, syön purkillisen jäätelöä ja yritän parhaani mukaan miettiä mukavia asioita. 

Illalla vielä lenkki koiran kanssa ja nukkumaan.... Tänään en siis tee yhtään mitään ylimääräistä!! Eivät ne pyykit karkaa sieltä kylppäristä vaikka en niitä tänään pesisikään. Eikä tuo kovaa vauhtia kasvava villakoira kenneli sohvan takana myöskään häviä vaikka en niitä tänään imurilla metsästäisikään.
Kun ei vaan jaksa, niin ei vaan jaksa. Ja pakkohan ei ole, kun itse saa päättää :)

Eiköhän se elämä, taas huomenna ala hymyillä.

Toivoa sopii!

Mitä tuli luettua?

Tässä muutama lehdistä näpsitty otsikko joihin siis silmäni osuivat...

Eilen illalla keräilin kotoa ison kasallisen lehtiä, ja asettauduin peiton alle lueskelemaan, mitä lehdet pitivät sisällään.

Tässä siis muutaman jutun otsikko, joita lueskelin. Miten ollakaan kaikki aiheet sivusivat jotenkin rakkautta, treffejä tai unelmia.
Valitseeko siis ihminen vaistomaisesti sellaisia lehtiä joissa puhutaan niistä asioista joita hän tahtoisi elämässään saavuttaa?
Ostavatko miehet tekniikan maailma tai autolehtiä jotta voisivat ihastella uusia autoja, joihin heillä ei kenties ole varaa mutta jota he salaa toivovat?
Tai ostavatko jotkut ihmiset remontoi ja rakenna lehtiä, kun haaveilevat oman kodin rakentamisesta?
Omat lehteni olivat toki tulleet ystäviltä tai siskolta (jotka ovat onnellisesti naimisissa). Eli itse en ollut niitä valinnut. Jäin vain miettimään, olivatkohan he tarkoituksella valinneet minulle tuotavaksi nuo lehdet?
Olenko siis heidän silmissään, niin epätoivoinen ja kovaa vauhtia ajautumassa vanhaksipiiaksi?
no joka tapauksessa lehtien jutuista sain hyviä vastauksia ja vinkkejä minua askarruttaviin kysymyksiin.

Kevät tulee.... olen valmis!

Lopuksi selailin vielä ystävän tuomaa uutta Friendtex kuvastoa ja haaveilin keväästä ja kesästä. En millään malttaisi enää odottaa. Tätä kaamosta on kestänyt jo ihan liian pitkään. Kevät ja kesä saavat ihmiset hyvälle tuulelle ja kaikki ympärillä näyttää niin kauniilta.

Pitäisikö siis tilata jo muutama pirteän värinen kesävaate ja alkaa pikkuhiljaa, valmistautumaan kevään tuloon?

Halipula

Ulkona paistaa aurinko, mutta töitä pitäisi tehdä...  :(
Pää on ihan tyhjä ajatuksista, eikä mistään oikein tunnu tulevan mitään.
No annan sen itselleni anteeksi, koska tänään on sunnuntai.

Mulla on myös ihan hirveä halipula. Tänään aion siis halata kaikkia, jotka sattuvat mun tielleni. Paitsi naapurin ilkeää mummoa!!! Aloitankin heti aamusta lapsien halaamisella ja kerron heille miten tärkeitä, he minulle ovat.

Ajattelin illalla olla oikein ihana pullantuoksuinen äiti ja paistaa ison kasan lettuja kermavaahdon ja mansikkahillon kera.

Halauksia

Love is everywhere

Naapurin nuoret

 Talvi ei ole minun aikaani. Mutta pakko myöntää, että näin kylmään aikaan ihmiset ovat jotenkin lähempänä toisiaan. Tai ehkä se vain näyttää minulle siltä. koska olen yksin.

Parvekkeella illalla istuskellessani, katselin kun pariskunnat kävelivät käsi kädessä iltalenkillä. Ja sydäntä lämmittäviä tunteita pulppusi taas sisuksiin. Miten ihanaa olisi jos joku pitäisi minunkin kädestäni kiinni liukkaalla kelillä ja varmistaisi etten kaadu...

Parevekkeen alle oli myös raapustettu tuo ihana rakkaudentunnustus, joka sekin sai mieleni jotenkin haikeaksi. Miksi ei kukaan kirjoita minulle tuollaista viestiä? Toisaalta oli ihanaa että joku oli saanut kokea jotain noin romanttista.
Eleiden ja tekojen ei siis tarvitse olla suuria, eikä niihin tarvitse kulua rahaa. On ihanaa kun huomaa toisen vain ajattelevan sinua tehdessään jotain pientäkin.

Ihana mies kaupassa!

Kuten ehkä jo joku muukin on havainnut, joko mainosten tai muun kautta. On kaupoissa ollut jo jonkin aikaa mynnissä Lambin aivan ihanaa wc-paperia. Mä olen niin rakastunut tähän ihanuuteen!!! 

No asiasta eteenpäin. Kävin tosiaan perjantaina työpäivän jälkeen kaupassa. Ja jo tavaksi muodostuneena suuntasin askeleeni wc-paperi osastolle, jotta voisin taas ostaa ihania ajatuksia paperille painettuna ( nyt joku saattaa miettiä, että mitä sillä on väliä mihin takapuoltaan pyyhkii, mutta kyllä sillä on). Näistä ihanista kirjoituksista saa jotenkin positiivista energiaa ja samalla ne muistuttavat siitä miten pienillä teoilla on suuri merkitys.

... Niin siis asiaan. Olin siinä hyllyjen välissä tosiaan ostamassa paperia, kun aloin seurata arviolta noin 60-70 vuotiaan miehen toimintaa samaisella osastolla.
Hän vilkuili ympärilleen hieman hämillään olevan näköisenä ja ei oikein tiennyt minkä paketin olisi ostanut. Minä nappasin Lambi pakettini ja jostain kumman syystä sanoin miehelle että "kannattaa kokeilla, tämä on ihanaa"... SIIS MITÄ??? No mies otti paketin hyllystä, luki ilmeisesti yhden tekstin rullan kyljestä ja heitti ihana hymy kasvoillaan Lambi paketin omaan ostoskärryynsä ja vinkkasi minulle silmää. Oi ei, miten herttaista.
Aloin jo mielessäni kehittää tarinaa siitä miten mies menee kotiin vaimonsa luo ja näyttää hänelle tämän ihanan ostoksen. Vaimo hymyilee ja suukottaa miestään ja tuntee itsensä taas nuoreksi ja.. ja.... ja..........

Pienillä asioilla on siis merkitys iästä riippumatta. 

Illalla viestittelin hetken vielä miespuolisen ystäväni kanssa sosiaalisessa mediassa. Hän on löytänyt elämäänsä mukavan naisen ja minulle tuli niin ihana olo siitä, kun huomaa toisen olevan onnellinen.

Rakkautta siis on olemassa, ja sitä voi löytyä vielä minunkin iässä. Oikeastaan minähähän olen vielä nuori jos tarkemmin ajatellaan. Ikäkriisikin siis hellitti hetkeksi.


Missä se minun prinssini sitten ikinä luuraakaan, täällä minä häntä odotan ja olen lähes varma siitä että jonain päivänä minullakin on joku joka huolehtii siitä etten kaadu liukkaalla kelillä ja joku joka saa hymyn kasvoilleni pienillä romanttisilla eleillä. Pitää vain olla kärsivällinen ja elää elämäänsä silmät ja sydän avoimena.
Kyllä se onni minut sitten aikanaan löytää.....


VASTAA KYSYMYKSEEN: OLETKO RAKASTUNUT?

Minne mennä ja kuka päättää?

Nyt kun tosiaan olen alkanut taas treffailla. On puheenaiheeksi noussut se, että mitä ensimmäisillä treffeillä tehdään?
Minne mennään ja kuka siitä päättää?

Olenkohan hiukan vanhanaikainen, mutta mielestäni ensinnäkin miehen tulee pyytää naista treffeille joille hän myös naisen hakee.

On toki ihan fiksua kysyä, mitä nainen haluaisi treffeillä tapahtuvan.
Mennäänkö siis elokuviin, kahville, syömään vai jotain aivan muuta.
Mutta itse pidän siitä,  että mies valitsee paikan. Näin saan miehestä jonkinlaisen käsityksen heti alkuunsa.

Kertoohan se jotain ihmisestä jos ensimmäisillä treffeillä mennään juomaan pystykahvit "Esson baariin" tai jos esimerkiksi mies ehdottaa piknikkiä puistossa...

Pitääkö treffeille tuoda jotain?

Itse olen kuitenkin sen verran romantiikkaa kaipaava nainen, että minusta ihana ele mieheltä olisi tuoda vaikka kukka tai esimerkiksi suklaarasia ensimmäisille treffeille. Toki mikä tahansa muistaminen käy. Tällä tarkoitan siis sitä, että omaperäisellä pienellä muistamisella ainakin minut saisi ajattelemaan että mies on tosissaan ja on miettinyt tapaamistamme jo etukäteen.
Mitään ihmeellisyyksiä ei siis tarvita, myös kesällä ulkoa noukittu kukka, oli se sitten päivänkakkara tai mikä tahansa olisi siis ihan hyvä sekin.

Nämä asiat ovat toki jokaisen henkilökohtaisia mieltymyksiä. Joten joku toinen saattaisi tykätä vaikka vuorikiipeilystä tai treffeistä taidegalleriassa... ihan mikä kutakin miellyttää. Uskon että on niin monta tapaa mennä ensimmäisille treffeille kuin on treffaajiakin.

Turvalliseksi ja toimivaksi ensitapaamiseksi itse olen nyt päätynyt seuraavaan. Joko kahvila tai sitten lounas. Siinä samalla kun ryystää kahvia ja tukehtuu pullaan tai nauttii lounasta on helppoa puhella asioista noin yleensä ja tutustua toiseen. Näin aika on tavallaan rajattu siihen (kahvittelu/lounas) hetkeen, eli mikäli tuntuu että kemiat ei natsaa on helppo kiittää ja poistua paikalta.

Innolla jään nyt siis odottamaan tuleeko treffeistä täysosuma vai täysi fiasko. Jälkimmäiseen en kyllä ihan heti uskoisi koska mies vaikuttaa puheliaalta, huumorintajuiselta ja mukavalta.
Sittenhän sen näkee miten ämmän käy :)

Nyt kuitenkin unohdan treffihöpinät täksi illaksi ja rentoudun raskaan työviikon jälkeen saunan ja lasillisen kuohuvaa kanssa.
Tarkoitus olisi pyhittää tämä ilta minun kullan-muruilleni ja siis viettää laatuaikaa, jälkikasvun iloisessa seurassa.

Ihanaa viikonloppua!

Iloa elämään

Mitä elämä olisi ilman naurua? Olen pohtinut tässä kuluneen viikon aikana. Miksi toisille ihmisille iloitseminen muiden onnesta tai onnistumisesta on toisinaan niin hankalaa? Eihän se ole heiltä pois jos jollain toisella menee hyvin. Eikö meillä kaikilla olisi paljon parempi elää ja olla jos voisimme aidosti iloita sekä omista että toisten onnistumisista?

Koska itse omaan melko positiivisen elämänasenteen, "ruikuttavat" ja turhista asioista valittavat ihmiset saavat minut toisinaan lähes raivon partaalle.

Toisinaan vaikka asiat olisivat hyvin, murehditaan sitä että miten huonosti ne voisivat olla tai sitä miten huonosti ne jokatapauksessa pian ovat... MITÄ IHMETTÄ???

Eikö ihminen uskalla sanoa ääneen olevansa onnellinen siitä miten asiat ovat ilman suurta pelkoa siitä miten huonosti ne voisivat olla?

Itse en jaksaisi moisella pohdiskelulla päätäni vaivata. Jos asiat on hyvin hymyillään ja jos taas jostai syystä ovat vähän laskusuhdanteessa koitetaan ponnistaa ylös kuopasta ja suunnistaa parempaan.

Itselläni on hassunkurinen jo tavaksi tullut pikku rituaali jonka toistan niinä aamuina, jolloin tiedän jotain hankalaa tai haastavaa olevan luvassa.
Katson peiliin ja sanon itselleni "tästä tulee hyvä päivä". Uskokaa pois se auttaa. En muista olisiko kertaakaan näinä päivinä tullut vastaan muuta kuin hyvää.

Nyt joku miettii että, hyi miten ällöttävän positiivista ajattelua... No näin on.
Tottakai ihmisillä on toisinaan huonoja päiviä, myös minulla. Mutta miksi omaa pahaa oloaan täytyisi purkaa kanssaihmisiin ja levittää vai tätä ärtyneisyyttä ympäristöönsä?
Tekeekö se muka oman olon yhtään sen paremmaksi?

Iloitkaamme siis tästä päivästä ja kertokaa itsellenne illalla nukkumaan mennessä että huomisesta tulee loistava päivä.

Kun saat odottamattoman hymyn, koko päivästä tulee onnellinen :)

Treffiä pukkaa

Pikainen postaus kiireisen päivän vuoksi. Eliittikumppaneista on löytynyt muutama mukava ihminen ja treffejä sovitaan :) Kerron loppuviikosta millaisia miehiä siis on tarjolla. Miksi en tehnyt tätä aiemmin?

Vähän jännittää, mutta eikö se ole hyvä? :)

Viikko on ollut muutenkin melko omituinen. Ihan niin kuin ympärillä pörräisi nyt jos jonkinlaista mahdollisuutta.

Ollako vai eikö olla?

Olen pohtinut jo monesti yksin vitetyn 3 vuoden aikana, osaisinko enää olla parisuhteessa? Vai olenko onnellisempi juuri näin?

Miksi ihmiset hakevat aina parisuhdetta? Luoko se jonkinlaista turvallisuutta elämään?
Moni sinkku (käytän nyt tätä sanaa, vaikka en siitä niin kovin välitäkkään) elää aivan onnellisena. Eikä edes tahdo luoda pysyvää parisuhdetta. Mikä heitä vaivaa? Ovatko he sitoutumiskammoisia? Vai onko heidän elämänsä oikeasti sellaista mitä he tahtovat?

Toki sinkkuna, ihmisellä on tietynlainen vapaus olla ja mennä miten tahtoo, ja voi olla että moni parisuhteessa eläjä antaisi mitä vain, päästäkseen heidän paikalleen. Mutta eikö ihmistä ole luotu elämään pariskuntana?

Itse olen tällä hetkellä ihan tyytyväinen elämääni. Mutta valehtelisin jos sanoisin että, en kaipaa lähelleni ihmistä. Ystävät ja tuttavat ovat toki suurena apuna, kun kaipaan juttuseuraa, mutta ajaako se saman asian kuin parisuhde? Entä juhlapyhät, lomat tai muut vastaavat ? Sinkkuna tuntee aina olonsa hieman ulkopuoliseksi, kun tuttava pariskunnat suunnittelevat kesälomiaan tai muuta vastaavaa. Eikä olo ole välttämättä myöskään kovin mukava jos satut olemaan porukan ainut sinkku illanistujaisissa.

Olisihan se ihanaa jakaa unelmat ja arjen haasteet, niin ilot kuin surutkin jonkun tärkeän ihmisen kanssa. Sitä ei pidä kieltämän. Mutta entä ne parisuhteiden varjoisat puolet? Siis ollako vai eikö olla? Kas siinä pulma.

Toisinaan kun kuuntelen ystävieni vuodatusta siitä miten huonossa liitossa he elävät ja miten kaipaavat niitä aikoja, jolloin kukaan ei ollut "kontroloimassa" heidän elämäänsä. Mietin hiljaa, mielessäni hymyillen, miten onnekas olenkaan.
Minulla on toki ollut onnea saada 2 ihanaa lasta, joitka tuovat elämääni niin paljon iloa ja rakkautta.  Mutta entä ne ihmiset, jotka elävät aivan yksinään? Ja entä, kun omat lapseni kasvavat ja muuttavat omilleen?
Miten minun raukan sitten käy? Tahdonko vanheta yksin, jos minulle edes elinaikaa suodaan niin pitkää?
Tahdommeko aina sitä, mitä meillä ei ole?

Päädyn siis lopulta sellaiseen johtopäätökseen, että en välttämättä tarvitse vakituista kumppania vierelleni kulkemaan.
Mutta jos sellainen jostain sattuisi elämääni ilmestymään, olisin siitä äärettömän onnellinen.

kuva: medimanage.com

Kaikkihan meistä tarvitsevat rakkautta. Elimme sitten yksin tai yhdessä.......  <3 <3 <3

Does the full moon make us crazy?

Viime yö meni lähinnä hyöriessä ja pyöriessä sängyssä. Ikävä kyllä tähän sängyssä pyörimiseen syynä oli tuo aina yhtä kamala täysikuu. 

Mikä saa ihmisen käyttäytymään oudosti täydenkuun aikaan? Miksi uni ei tule vaikka ikkunaa peittää pimentävät verhot?

Itse olen hyvät unenlahjat omaavaa tyyppiä, mutta täydenkuun aikaan jokin kumma voima häiritsee unta. Olo on levoton ja ehkä jopa hieman pelokas.
Ihan hassultahan tämä kuulostaa. Miksi muka taivaalla möllöttävä kuu olisi syypää unen laatuun? Varsinkin jos sitä ei edes näe pimeässä huoneessa. 

Tälle kuuhulluudelle ei ilmeisesti ole mitään tieteellistä perustetta 

(voin toki olla väärässä). 

Mutta silti, se saa suuren joukon ihmisiä ja eläimiä käyttäytymään omituisesti. 

Eli jotain outoa siinä kyllä on.

Yö meni siis lähinnä valvoen joten nyt on hieman käynnistysvaikeuksia päästä ylös sängystä ja töihin. Nythän on vielä MAANANTAI  :(   Mitä tästä päivästä oikein tuleekaan?

Kuppi kahvia, lapset kouluun ja reippaana töihin  :)

Voimia alkavaan viikkoon.

VASTAA KYSYMYKSEEN OLETKO KUUHULLU?

Kohtalotoveri

Osaatko paistaa lettuja?

Eilen illalla kävin taas kurkkaamassa, millaisia viestejä olin saanut aikaisemmin mainitsemilleni treffisivustoille. Sattumaa tai ei, päätin lukea jostain syystä vain yhden viesti. Viesti alkoi sanoilla: Osaatko paistaa lettuja?

Hetken mietin, kuka ja millainen ihminen kysyy tuollaista? Viestin lähettäjä oli kuin olikin miespuolinen kohtalotoverini. Hetken netissä viestittelyn jälkeen mies antoi minulle puhelinnumeronsa ja pyysi soittamaan jos ja kun olisin siihen halukas. 

Raapustin numeron viestilapulle ja laitoin sen jääkaapin oveen, odottamaan josko uskaltaisin soittaa hänelle.

I just called to say...

Iltapalaa laittaessa, lappu jääkaapin ovessa tuijotti minua kutsuvasti.
Mahtaakohan hän jo nukkua? Herätänkö nukkuvan lapsen? Mitä jos hän ei vastaakkaan?
Soitanko vai laitanko viestin? Odotanko muutaman päivän? Kysymykset poukkoilivat päässä. 

Lopulta päätin laittaa lyhyen tekstiviestin. Eikä kulunut aikaakaan, kun puhelin piippasi ja sain paluuviestin.  

Kahvilatreffit tuli nyt sovittua joten tästä on hyvä jatkaa....  :)